1977 Porkkalan Vaakaluoto
Ensimmäiset linturetkeni blogissa kerron vuoden 1975 ja 1976 retkistä sukumme kesämökillä Suomusjärven Salmi- ja Varesjärven maastoissa. Jo toisena harrastusvuotena pääsin konkareiden mukana Siikajoen Tauvon lintuparatiisiin, opin paljon ja näin kaikkea ihmeellistä. Vuoden 1977 alkupuolella retkeilen itsenäisesti polkupyörällä ekoillen ajokortittomana, pääasiassa Laajalahdella. Toukokuun saapuessa retket suuntautuvat Kaiskuun, sukumme mökille Suomusjärven Salmijärvelle (nykyään Salon kaupunkia). Enoni Arton (Vuorjoki) saapuessa toukokuun lopulla lintuharrastukseni saa merkittävän mereisen laajennuksen.
Lauantaina 28.5.1977 retkeilemme Espoon Suomenojalla, josta oululainen enoni saa silloin Pohjois-Suomelle niin harvinaiset harmaasorsan ja liejukanan, rastaskerttusen ja monta muuta hyvää lajia. Vierailemme Kaiskussa, ja sieltä käsin lähdemmekin sitten sunnuntaina 29.5. kohti Porkkalan merellisiä maisemia. Ajomme Suomusjärveltä Porkkalaan keskeytyy yllättäöen, kun takapenkiltä kiljun, että kattohaikara tien vierellä. Ei eno meinaa uskoa, mutta pysähtyy kuitenkin. Totta, olen löytänyt ensimmäisen sponden rarin, ja elämänpinnan myös. Nummen kunnassa lähellä Lohjan maalaiskunnan rajaa Saukkolassa seisoo lietteisellä niityllä klo 14.30 aivan tien vieressä yksi kattohaikara. Muistelen, että paikka on Savijärven tuntumassa.
Pääsemme perille Porkkalan niemen kärkeen. Varubodenilla Arto ja Asko (Vuorjokia kumpikin) kinasivat pitääkö hillomunkkien kanssa evääksi ostaa kuohu- vai kevytkermaa. En muista lopputulosta, mitä muuta voi odottaa boheemeilta vanhoilta herroilta, jotka kuivan pullaviipaleen päälle levittäisivät mieluusti sentin voita ja hilloa, kun silmä välttää….
Vaakaluoto on Söderskärin Västerlandet, joka ilmakuvassa sijaitsee luodoista vasemmalla. Saaren pohjoisreunan poukamaan oli yleensä turvallista rantautua, siinä lähellä sijaitsi myös pieni saunamökki. Lämpimään aikaan, eli toukokuussa, asuimme teltoissa saaren keskellä.
Vaakaluodon maisema länteen, kohti Rönnskärin majakkasaarta. Kuva on huhtikuulta 1980, jolloin pääsimme saarelle viranomaisavun turvin jäiden läpi.
Joka tapauksessa pääsimme sinä päivänä Porkkalan ulkosaariston Vaakaluodolle, Söderskärin Västerlandetille, joka oli silloin vuokrattu Vesivaaka ry:lle. Saarelta avautuu avoin maisema Porkkalan majakalle Rönnskärin saarelle länteen, ja kaakkoon, etelään ja lounaaseen avoin maisema aavalle merelle. Saarella on keskiosissaan pieni metsä, muuten luoto on kanervikkoinen ja kallioinen.
Nuorelle pojalle saari ja merimatka olivat elämys. Muumeja lukeneena oivalsin heti juonen. Askon upeat tarinat täydensivät; meri ja ulkosaaristo on paratiisi. Tuuli ja meren kohina, allien ja haahkojen apea laulu, ihana tyyni rauha kun ihmisen ääniä ei juuri kuulunut. Ensimmäinen kosketus Vaakaluotoon kesti kolme päivää, mutta tiesin palaavani, ja jotenkin tiesin, että mereisen lintumaailman vielä tulen kunnolla kohtaamaan.
Elämänpinnoja ensimmäiseltä meriretkeltä sain vain neljä, alli ja riskilä merellisiä lajeja, sepelhanhen muuttomatkallaan sekä härkälinnun. Siikajoen Tauvosta olin saanut jo useita merellisiä lajeja, kuten karikukon, mustalinnun, räyskän ja merimetson.
Vaakaluodolle suuntautuivatkin toukokuun lopun retket Askon kanssa. Kilttinä koululaisena, ja myöhemminkin vierailut rajoittuivat vain pidennettyihin viikonloppuihin, kunnes keväällä 1980 ja 1981 oli molempina mahdollista viettää viikon jaksot huhtikuun lopulla, vastaavasti toukokuun lopulla 1982 vietimme saaressa runsaan viikon. Keväällä 1980 viranomaistaho kuljetti meidät ja Askon veneen jäiden läpi saareen, huhtikuun lopulla 1981 meri oli jäätön. Askolla oli verkot meressä, savustimme turskaa ja kampelaa, teimme kalasoppaa haahkanmunilla höystettyinä. Rentoa elämää, luontoa ja lintuja, ei ihmisen melua, ei uutisia, ei puhelinta, ei nettiä, ei siis mitään häiriöitä.
Toimittajana Asko kirjoitti runsaasti lintutarinoita Vaakaluodon tunnelmista, ja sain itsekin osani hänen filosofiastaan yhteisillä retkillä Vaakaluodolla, ja myöhemminkin aina hänen sairastumiseensa saakka. Näistä mm. muistokirjoituksessa.
Tuon ajan lintuharrastus oli vielä puutteellista nykyiseen verrattuna. Askolla oli vanha Kowa kaukoputki, ei vanhinta mallia ”pattikova”, vaan uudempi. Kun sen läpi myöhemmin katseli, kun oli jo tottunut laadukkaampiin kaukoputkiin, ihmetteli miten vanhoilla ylipäätään mitään näki. Ja minulla oli vain Topi-sedän sieltä jostain kiikarit. Toki hyvä filmikamera ja teleobjektiivi, mutta merellä lentävän muuton ja harvinaisuuksien tarkkailu jäi puutteelliseksi nykypäivään verrattuna. Hyvin kuitenkin seurasimme lintumuuttoa, ja muutaman harvinaisuudenkin kohtasimme. Mutta tästä huolimatta ulkomeri oli elämys, ja onnekseni sain ensimmäisen kesätyöpaikkani Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Söderskärin asemalta, Porvoon maalaiskunnasta. Siitä enemmän toisessa blogissa.
