2017 suula – ensimmäinen sponde rarielis

Lintuharrastuksen alussa useat uudet lajit, elämänpinnat, elikset, ovat itse havaittuja ja tunnistettuja, eli spondeja. Mutta suuri osa varhaisista eliksistäni on ryhmässä retkeilyn johdosta kokeneempien harrastajien nopeasti määrittämiä. Suuri osa alkuvuosien retkeilystä tapahtui suvun mökillä Suomusjärvellä, Arton ja Veijon kanssa Siikajoen Tauvossa ja Oulun seudulla, sekä Askon kanssa Espoon Laajalahdella ja Kirkkonummen Vaakaluodolla. Vähitellen kokemuksen karttuessa opin tunnistamaan itsenäisesti yleisiä ja harvinaisempiakin lajeja.

250 kotimaisen elämänpinnan jälkeen uudet pinnat alkoivat jo olla harvinaisempia lintulajeja, joista yleensä oli ennakkotieto – eli ne bongattiin. Toki poikkeuksiakin, mustatiira (elis 254) 21.5.1982 löydettiin itse porukalla Siikajoen Tauvon Säikänlahdelta, taigauunilintu (elis 257) Siikajoen Tauvon lintuasemalta rengastuksen yhteydessä 7.9.1986. Vihdin mustakaulauikku vähän tuurilla 24.4.1990 (Linkki). Punakaulahanhi tuli elikseksi spondena 22.5.2003 Porvoon saaristossa. Askon kanssa näimme ohimuuttavan linnun yhdessä, ja alkuhämmästyksen jälkeen määritimme sen punakaulahanheksi. Muistan, että tosiaan ensin hämmennys oli suuri, mikä ihme tuo on? Tuolloin punakaulahanhi oli selvästi harvinaisempi kuin 20 vuotta myöhemmin.

Mutta se suula. Nuorena lintuharrastajana syksyllä 1978 toivoin voivani nähdä isokihun jahtaavan suulaa Siikajoen Tauvossa. Kumpaakaan en ole nähnyt Tauvossa, molemmat kuitenkin erikseen Suomessa.

Osallistuimme 8.4.2017 Bongariliiton järjestämään perinteiseen Ahvenanmaan linturalliin, ja aamun loppuvaiheissa, ehkä noin yhdeksältä, kuluessa saavuimme erinomaiselle muutontarkkailupaikalle Styringsuddeniin Eckerössä. Saavuimme lintumuuton kannalta muutamaa tuntia liian myöhään, kun aikataulut muualla olivat venyneet. Viimeinenkin paikallaoleva joukkue lähti pois kun saavuimme. Olimme siis kovasti myöhässä, lintujen muuttoliikehdintä alkoi tuolloin jo laantua, ja teki tiukkaa saada nähtyä merellisiä peruslajeja.

Muistiinpanojeni mukaan meillä oli 57 lajia rallissa, kun saavuimme Styrssille meren rantaan. Rallin kannalta tärkeitä pinnoja etsimme innoissamme, tietäen hyvin, että olemme myöhässä aikataulusta. Vähän oli paineita jatkaa muualle. Mutta ”pakollisia” merellisiä lajeja saatiin mukavasti, ruokki, mustalintu, alli, riskilä, pilkkasiipi, etelänkiisla ja monta muuta, kunnes klo 9.50!

Olimme tovin merelle jo staijailleet, kun katselin jostain syystä, ehkä jo vähän turhautuneena kun emme jatkaneet rallia eteenpäin, kaukoputkella etelän suuntaan merelle. Staijaaminenhan tarkoittaa lintujen tähyilyä yleensä kiikareilla, joihin on kiinnitetty tukikeppi, staijikeppi, jotta kädet ja varsinkin hartiat eivät liikaa väsyisi. Mutta nyt siis tihruilin vähän poikkeuksellisesti suoraan kaukoputken läpi eteläistä horisonttia. Yhtäkkiä havaitsin kookkaan valkoisen linnun lentävän vahvoin siiveniskuin matkalennossa meistä viistosti poispäin. Siinä vaiheessa lintu oli kaukoputken kuvassa vielä huomattavan suuri, mutta pieneni koko ajan. Olin suulia nähnyt Norjassa ja Espanjassa, sekä suulalajeja Australiassa ja Namibiassa, mutta noin 10 sekunnin ajan minulla löi täysin tyhjää. Yllättävä laji epätyypillisessä paikassa. Sitten minusta pääsi käheä huuto ”suula”. Onneksi rallijoukkueemme löysi linnun nopeasti, ja saimme siitä kisaan kelpo lajin, ensimmäisen suulan Ahvenanmaan rallissa. Tunteet kuohuivat joka suuntaan. Havaintoa olisi ollut hankala ”pimittää” muilta joukkueilta, mutta heitä ei enää ollut paikalla. Ilmoitimme havainnostamme myös Bongariliiton Lintutiedotukseen. Noin 2,5 tunnin kuluttua bongarit Utössä kuittasivat saman linnun. Saimme myös jaetun ilon, ja lopullisen varmistuksen havainnostamme.

Linnusta en luonnollisestikaan saanut kuvia, eikä kuvaaminen siinä tilanteessa tullut ensimmäisenä mieleen. Toiseksi lintu olisi ollut jo kaukana, kun kameran olisin saanut kohdennettua nopeasti poislentävään lintuun.

Ahvenanmaan ralli oli Bongariliiton järjestämä. Mukana 8.4.2017 kisasi 11 joukkuetta. Voittajilla oli 111 lajia, meillä 101, jolla tuloksella olimme viides. Aquila joukkueellamme (lisäkseni Christer Casagrande, Jaakko Hynninen ja Seppo Grönlund) oli 4 ässää (eniten!), tilhi, suula, huuhkaja, suopöllö. Ässä on laji, jonka rallissa havaitsee vain yksi joukkue. Rallien purkutilaisuudessa ensin ilmoitetaan peruslajien määrä, ja sen jälkeen joukkue kerrallaan huutaa lajin. Purku etenee, kunnes lajit loppuvat ja joukkueiden lajimäärä ja järjestys ovat selvillä. Yleensä harvinaisimmat lajit huudetaan mahdollisimman myöhään, että joukkue säilyy huudoissa mahdollisimman pitkään mukana.  Jos oikein muistan, emme kuitenkaan jättäneet suulan huutamista aivan loppuun, lajin näkeminenhän oli jo kaikilla tiedossa. Onnittelijoita illan mittaan riitti.