Ruostepääsky 28.9.2020 - toinen sponde rarielis

Ensimäinen varsinainen sponde rarielikseni oli vuoden 2017 suula, josta kerron blogissani. Lintuharrastajien slangissa sponde tarkoittaa itsenäisesti, spontaanisti havaittua ja tunnistettua lintulajia, ja elis elämänpinnaa (yleensä Suomessa itselle havaittua uutta lajia). 

Maanantaina 28.9.2020 sää oli poikkeuksellisen lämmin ja kesäinen. Lämpötilat olivat lähempänä 20 astetta. Ehkäpä tämän vuoksi jäin Maarin torniin illalla normaalia pidemmäksi ajaksi. Olin saapunut tornille suoraan töistä noin klo 16, ja nauttinut lintulahden iloista. Paikalla oli kahlaajiakin mukavasti, mm. kapustarinta ja 15 suosirriä. Jalohaikara ja sinisuohaukka ilahduttivat.

Iltapäivä eteni, enkä malttanut lähteä pois. Lopulta olin bongareista yksin paikalla, läsnä oli muutama muu lintuharrastaja. Lopulta olin jo lähdössä pois, kun vanha merikotka lennähti Madeluodolta ja laskeutui Laajalahden pohjukkaan kepin nokkaan. Tarkkailin merikotkan ilmaan pelästyttämiä lintuja, ja jäin onneksemme vielä toviksi paikalle.

Yhtäkkiä (noin klo 17.30) tornin itäpuolelta polun varren puista rastaat nousivat ilmaan. Huomasin idästä päin oudomman linnun lentävän polun reunan lahden puolelta suoraan kohti tornia, ja erityisesti rastaiden käytös kiinnitti huomiota. Paikalliset räkättirastaat kävivät linnun kimppuun. Ensin löi tyhjää, sitten tajusin, että nyt on harvinaisuus, erikoinen pääsky tai kahlaajapääsky. Linnun lähestyessä tornia rastaita väistellen määritin linnun ruostepääskyksi.  Sehän on tuttu laji mm. Espanjasta, joten määritys oli helppo. Tuolloin ruostepääskyn eri alalajit olivat vielä alalajeja, enkä siihen kiinnittänyt huomiota. Alapuoleltaan viiruton lintu määritettiin myöhemmin samana iltana alalaji rufulaksi. Lintu näytti jäävän tornin lähistölle lahdelle kiertelemään, jolloin otin nopeasti muutaman dokumenttikuvan ja lähetin sitten Bongariliiton lintutiedotukseen tiedon havainnosta kello 17.35.

Kerroin kolmelle muulle lintuharrastajalle havainnosta, he eivät olleet aiemmin ruostepääskyä missään nähneet. Sain lisää kuvia, ja tunnetila vähitellen rauhoittui. Halusin kuitenkin jakaa havaintoni bongarikollegojen kanssa, joten laitoin noin 20 minuutin kuluttua toisen viestin ja taisin siinä pyytää porukkaa tulemaan paikalle. Ja tulihan sitä väkeä, vähintään 30 bongaria. En silloin tiennytkään, että kyseessä oli ensimmäinen syyskauden havainto ruostepääskystä Suomessa. Ja tätä kirjoittaessani heinäkuussa 2026 on edelleen. Valtaosa ruostepääskyhavainnoistamme on toukokuisia. Lopulta molemmat Maarin tornit olivat täynnä iloista väkeä. Ystäväni Chrisikin saapui nopeasti, kuulemma Ullanlinnasta Maarin tornille kesti ajaa vain 13 minuuttia!

Havaintoni jälkeen ruostepääskyn alalajit daurica ja rufula erotettiin omiksi lajeikseen. Aasianruostepääskyä eli dauricaa en tuolloin nähnyt, vaan ruostepääsky rufulan. Suomessa on vuoden 2024 loppuun mennessä hyväksytysti havaittu 33 rufulaa ja  3 dauricaa, sekä 34 lajilleen määrittämätöntä.

Rariteettikomitea hyväksyi havaintoni ensimmäisestä ruostepääskyn syyshavainnosta kokouksessaan 9.1.2021.

Minulle siis kyseessä oli uusi laji Suomesta, ja itsenäisesti havaittuna ja tunnistettuna. Siis bongarislangilla sponde elis, toinen kova laji.