2024 Lapin retken matkakertomus 9-16.6.2024

Christer Casagrande

Jaakko Hynninen (teksti)

Istvan Kecskemeti (kuvat ja kuvatekstit)

Sunnuntai 9.6.2024

Tällä kertaa alkumatka sujui junalla. Lähtö 10:20 Helsingin rautatieasemalta, Oulussa 16.15 ja 40 minuuttia myöhässä. VR:n perinteiden mukaan, eikä myöhästymisestä tietenkään tarvinnut matkustajille ilmoittaa missään vaiheessa.

Matkailuauto haettiin Haukiputaalta, jossa kävimme kaupassa ja sitten kohti Rovaniemeä. Ensimmäinen pysähdys Muurolassa, jossa aamulla oli ollut pohjansirkku. Potentiaalinen paikka, huonoksi onneksi paikallinen ukkoskuuro osui kohdalle ja luonto hiljeni, ainoat liikkuvat olivat hyttyset ja niitä riitti.

Seuraava kohde oli Louevaara, josta oli ilmoitettu sinipyrstöjä. Hieno vaara-alue, vanhaa metsää ja rakkaa. Sadekin oli tauonnut ja odotimme aktiivista laulua. Yllätykseksemme olikin oudon hiljaista, vain muutama lintu äänessä. Laulurastas, peippo, pajulintu, käki ja käpytikka, tien varressa kulorastas. Kirjurin käsi ei todellakaan rasittunut.

Yöpymään ajoimme Rovaniemen Suksiaavalle. Paikka oli vesakoitunut ja lampareille oli hankalampi nähdä. Oman osansa tunnelmaan toivat hyttyspilvet, jotka ympäröivät meidät heti kun tulimme autosta ulos. Mustakurkku-uikkupari, kaksi mustavikloa, pari valkovikloa, taveja, töyhtöhyyppiä, telkkiä, taivaanvuohi ja haapana.

Maanantai 10.6.2024

Aamulla heräsimme räväkkään sateen ropinaan. Kamat kasaan ja auton keula kohti Kiilopäätä. Aamiainen napapiirin Shellillä, sää edelleen harmaa ja sateinen. Shellillä tavattiin porvoolainen lintumies, joka oli myös matkalla jäämerelle. Kirjurilla edelleen helppo homma.

Pysähdys Sattasessa, enää kevyttä sadetta. Kuovi, käki, lapintiira, sinisorsa, telkkä, silkkiuikku, härkälintu, kalalokki, korppi, rantasipi ja pajulintu. Päiväkahvit ja lakkaletut nautittiin Vajusen kahvilassa, järripeipon ryystäessä vieressä.

Kevyt komppaus Kaunispäällä, jonne voi autolla ajaa huipulle. Pikkukuovi, kapustarinta, räystäspääsky, käki, kivitasku ja niittykirvinen, vain keräkurmitsa puuttui.

Suunta kohti Ivaloa ja Törmälää, jossa aktiivinen lapinuunilintu. Myöhäinen laji, joka yleensä aiemmilla retkillämme on tullut Lappiin vasta kun olemme jo palanneet etelään. Nyt lintu oli hyvin äänessä, laulu kuului heti kun avasimme auton oven.

Ivalossa tankattiin ”vatsalääkettä”, jota tarvittiin lakkalettujen jälkeen, ja jatkettiin Akujärvelle pohjansirkun toivossa, joka ei kuitenkaan ollut äänessä. Paikalla pajusirkku, tukkasotka, lapintiira ja kolme törmäpääskyä. Rautujärvenvaaralla lauloi komeasti sinipyrstö ja leppälintu, molemmat retken lajeja. Matka jatkui Toivonniemen kautta Neljän Tuulen tuvalle. Matkalla liro, tavi, haapana,

jänkäkurppa.

Tuvalla perinteinen käristys, paistettu lohi ja sipulipihvi, ikkunan takana viherpeippo, järripeippo, urpiainen ja taviokuurnapari. Meitä seurannut sade oli saavuttanut meidät ruokailun aikana ja vettä tuli taas rivakasti. Ennusteen mukaan sateen ei pitäisi yltää Utsjoen Skalluvaaraan, joka oli seuraava kohde.

Heti tuvalta lähdettyämme hirvi paineli tien yli, onneksi turvallisen matkan päästä. Kutujärvellä kolme pilkkasiipeä ja Lihakalajärvellä tukkakoskelopari.

Skalluvaaralla keli oli kuitenkin sateinen ja tuhruinen, lämpöä alle 10 astetta. Pihalla urpiainen ja  tundraurpiainen, alhaalla lampareella tylli, vesipääsky, liro, suokukko, tukkasotka, telkkä, tavi ja jouhisorsa. Kauempana järvellä tunturikihu, mustalintu, alli ja laulujoutsen.

Tiistai 11.6.2024

Aamulla koko maisema oli sankan sumun peitossa, joka yllättäen hävisi aamiaisen aikana. Parin tunnin staiji Skalluvaaran koulun nurkalla. Uusia lajeja olivat keltavästäräkki, piekana, suopöllö, riekko ja sinirinta. Vieressä yöpyi kaksi nuorta tsekkiläistä ornia teltassa. Tyytyväisinä totesimme, että nelipyöräinen heteka mukavuuksilla ja etenkin lämmityksellä on sittenkin poikaa.

Skalluvaaran koulutupa ja aamusumu

Utsjoen Ailikkaalla maisemat ovat komeat

 Pullakahvit Utsjoen keskustassa, samalla lunastimme tiemaksun Ailgakselle. Toivottavasti heteka nousee huipulle. Vähän taiteilua ja luistoneston säätöä, niin päästiin huipulle. Parin tunnin komppaus tuotti kapustarinnan, kivitaskun, urpiaisen, niittykirvisen, sinirinnan, punakylkirastaan, suopöllön, piekanan ja lapinsirkun. Kiiruna ja keräkurmitsa jäivät toistaiseksi puutelistalle.

Tenon särkkiä tähystettiin museotien kohdalta, kaakkuri ja lapinsirri retken lajeiksi. Alakönkään alapuolella, molemmilla rannoilla edelleen monta metriä korkeat jäätelit kevättulvien jäljiltä. Ampuhaukka tuli Norjan puolelta, piekana paikallisena.

Tankkasimme ruokavaraston Nuorgamissa ja samalla söimme pitsat. Ajoimme Pulmangintietä vähän huipun ohi, mistä lampareen kosteikolta oli ilmoitettu kolme lapinkirvistä. Paikka kompattiin kunnolla, viisi niittykirvistä ja vaihtopukuinen riekko. Ylängölla lenteli viisi tunturikihua ja neljä punakuiria, kaksi piekanaa ja tuulihaukka.

Seuraavaksi auton keula kohti Varanginvuonoa. Matkalla aurinkoinen sää vaihtui harmaaksi ja utuiseksi. Nessebyn kirkolla oli isot lietteet laskuveden ansiosta. Punakuireja kymmeniä,cpunajalkavikloja, meriharakoita, ristisorsia, merikihuja, haahkoja, pikkukajavia ja lokkeja. Meren tarjoama linturunsaus näkyi heti, vaikka sää oli harmaa ja sumuinen.

Nessebyn läheisellä niityllä laidunsi kymmenkunta merihanhea ja yksi kiljuhanhi. Matkacjatkui kohti Vesisaarta. Ilma alkoi kirkastua, kun saavuimme Vesisaaren satamaan. Nousuveden ansiosta linnut olivat lähellä rantaa. Suosirri, pikkusirri, merisirri ja karikukko retkilistalle, samoin useita merikotkia. Rannat täynnä haahkoja ja isokoskeloita. Ilmoitettua rantakurvia emme havainneet.

Yöksi palasimme takaisin Nessebyn kirkolle.

Pikkukajavia jäämeren aalloilla

Keskiviikko 12.6.2024

Aamulla huomasimme, että parkkipaikan laidalla oli yöpymisen kieltävä kyltti, onneksi kukaan ei tullut häiritsemään yöunia. Aamiainen siirryttiin syömään uudelle, vuonon pohjukassa olevalle levähdyspaikalle, josta uutena lajina harmaahaikara. Matka jatkui kohti Kongsfjordia ja Berlevågia.

Alkumatkasta pysähdyimme ihailemaan kalliopahtoja Tenovuonossa, jossa aikoinaan pesi tunturihaukka. Nyt paikalla oli tuulihaukka, sepelrastas ja useampi harmaalokki pesimässä kallioseinämillä. Levikkeellä tavin pesä, jossa kuusi munaa. Kahvit keitettiin Tenovuonon Heinäsaarella. Lapinsirri, niittykirvisiä, meriharakoita ja satoja haahkoja. Vuonon jälkeen tie lähti nousemaan ja maisema muuttui todella arktiseksi, vihreys hävisi, lunta vielä monin paikoin, järvet osin jäässä.

Båtsfjordin ja Berlevågin tien risteyksessä avoin vesialue. Rannat täynnä komeita suokukkoja, alleja, lapasotkia, mustavikloja ja kaakkuri. Matkan varrella vähän väliä tunturikihuja lentelemässä. Pysähdyimme pienen joen rannalla. Ampuhaukka, lapinsirkku, sinirinta, riekko ja kiiruna, molemmat vielä suurelta osin talvipukuisia. Lämpötila alueelle sopiva +5 astetta ja sumua. Mitä pidemmälle ajoimme sen karummaksi luonto ja maisemat muuttuivat.

Pysähdyimme Kongsfjordin kylään. Lounas paikallisessa hotellissa oli mainio, vaikka yllätykseksemme kalaa ei ollut tarjolla. Vielä viime vuonna paikalla pesinyt tunturihaukka oli valitettavasti vaihtanut pesäpaikkaa. Syynä vaihdokseen oli se, että pesän ryöstäjät olivat vieneet poikaset, surullista. Toivottavasti linnut ovat löytäneet uuden pesäpaikan kaukana kaksijalkaisista.

Lounaan jälkeen komppasimme läheisen niityn. Lapinkirvinen soidinsi aktiivisesti ja leveäpyrstökihu lensi yli aivan matalalla. Saukko uiskenteli rannan tuntumassa. Vanhan laiturin kannelle oli laitettu pesälaatikoita riskilöille, näytti kelpaavan. Berlevågin tie kiertää aivan meren rantaa, josta voi ihailla jäämeren maisemia.

Muutama kilometri ennen kaupunkia on Kjölnesin majakka, josta on hyvä tarkkailla merta ja muuttavia lintuja. Majakasta saa vielä hyvän tuulensuojan. Merellä meni lintuja tasaiseen tahtiin. Suulia, riskilöitä, ruokkeja, kuikkia, kaakkureita, pikkukajavia, karimetsoja ja merimetsoja. Majakan edustalla isoja alliparvia.

Berlevågin kaupunki oli yllättävän iso, yli 900 asukasta. Kalastusaluksia oli satama täynnä,

varmaankin suurin työllistäjä. Kaupungin aallonmurtajalta näkyi iso haahkaparvi, suurin osa

nuoria erikoisen näköisiä koiraita, sekä kahdeksan kyhmyhaahkaa.

Illaksi ajoimme takaisin Kjölnäsin majakalle, jossa yövyimme. Iltakävelyllä sinirinta,

punakylkirastas, piekana ja lapinkirvinen.

Pesivät pikkukajavat ja yksi edellisen vuoden yksilö, oikealla leveäpyrstökihu

Karimetsoparvi. Tällaista näkyä ei nykyisen Suomen alueella näe.

 Jäämeren maisemat ovat karut vielä kesäkuun puolivälissä, mutta kukkaloistoa riittää

 Torstai 13.6.2024

Aamupalan jälkeen majakalle staijaamaan. Pilvinen tyyni sää ja lintuja koko ajan liikkeellä. Varsinkin ruokkilintuja, myrskylintuja ja kuikkalintuja oli runsaasti. Ruokkeja tasaisena virtana, pari etelänkiislaa, muutama pikkuruokki, muutama lunni, runsaasti myrskylintuja, kuikkia, kaakkureita, yksi jääkuikka, suulia, kahdeksan jouhisorsaa, haahkoja, paikallinen kyhmyhaahkakoiras, merimetsoja, karimetsoja, merikihuja, alleja, isokoskeloita, tukkakoskeloita, pikkukajavia, kalalokkeja, harmaalokkeja, merilokkeja. Suuret lintumäärät seurasivat ohitse ajanutta kalastuslaivaa. Mukava aamustaiji majakan tuulensuojassa. Linnut menivät kaukoputkelle mukavasti, mutta kameralle liian kaukaa.

Auton keula kohti Suomea. Pysähdys Båtsfjordenin tien risteyksessä olevan järven rannalla, jossa edelleen paljon lintuja. Keli oli parempi kuin tullessa. Sinirinta ja lapinsirkku lauloivat, kymmenkunta vesipääskyä uiskenteli järvellä, lapinsirri rantakivillä, taivaalla tunturikihu ja piekana. Paikalla myös Pirkanmaalta kotoisin oleva lintuharrastaja Jukka Könönen.

Istvan yritti varata Nuorgamin lomakylästä saunaa, eihän se onnistunut, olisi pitänyt varata myös majoitus. Tankkaus Nuorgamissa ja sitten kohti Karigasniemeä. Soitto Kalastajan majataloon ja sauna laitettiin lämpiämään.

Matkalla tähystelimme Tenon kotkanpesää, joka ikäväksemme osoittautui tyhjäksi. Oli myös edellisellä kerralla tyhjä. Lieneekö hylätty.

Sauna ja pesu muutaman päivän jälkeen tuntui juhlalta ja päälle vielä ruokailu majatalossa. Yöpymispaikaksi valittiin Ailigaksen tienvarsi. Ennen unia kiikaroitiin tunturin rinteitä kiirunan toivossa, ainoastaan valkoisia kiviä löytyi.

Perjantai 14.6.2024

Aamiaisen jälkeen kevyt kiipeilyvarustus ja Istvanin kanssa lähdettiin kapuamaan kohti

Ailigaksen huippua. Chrisin jalka vihoitteli ja hän jäi tienvarteen tähystämään. Kipuaminen kannatti jo upeiden maisemien vuoksi. Kolme vaihtopukuista kiirunaa ja koiraspulmunen. Kapustarintojen viheltely seurasi meitä koko matkan. Saimme puhelimen avulla annettua Chrisille kiirunan koordinaatit ja hän löysi linnun kaukoputkella.

Lyhyt koukkaus Piesjängälle, ympäristö kuin neukkuleffasta, sotkua joka paikassa. Hiljaista, muutama tavi lätäköllä, samoin vesipääsky ja tylli. Suurin osa linnuista oli jo pesimässä. Vesivaraston tankkaus pyhällä lähteellä, ei vesi siitä parane. Purossa tavi, heinäsorsa, keltavästäräkkejä, liroja ja pajusirkku.

Chrisi kävi näyttämässä jalkaansa Ivalon terveysasemalla, onneksi ei mitään vakavampaa. Sillä välin kävimme Istvanin kanssa kaupassa ja Akujärvellä, jossa pikkusirkku ja lapinuunilintu lauloivat tien vastakkaisilla puolilla. Mielikköjärven parkkipaikalla tortellini-illallinen munakokkelin kera. Neljän tunnin unet ja sen jälkeen tornille väijymään amerikantaivaanvuohea.

Lauantai 15.6.2024

Upea tyyni keli ja keskiyön aurinko, aivan ihanteelliset olosuhteet. Viisi hirveä, suopöllöpari viemässä myyriä pesälle, jänkäkurppa, teeri, metsähanhi, joutsen, kuovi, kapustarinta, tukkasotka, telkkä, heinäsorsa, pajusirkku, leppälintu, punakylkirastas, kurki ja useampi taivaanvuohi. Ainoastaan amerikan ihme jäi kuulematta ja näkemättä.

Ivalon pohjoispuolelta ajoimme Hirviniemen suuntaan, heti alussa Isojänkkän kohdalla lapinuunilintu, pikkusirkku ja piekana. Niittyjänkkän kohdalla taas lapinuunilintu, pajusirkku ja pohjansirkku, joka lauloi Luonnonperintösäätiön suojelemassa Pyrynmaan kohteessa.

Kaunispään huipulta lähdimme komppaamaan nummea, sadan metrin päästä keräkurmitsa lähti pesästä ja jäi esittämään siipirikkoa, ollen lähimmillään metrin päässä. Lintu oli rengastettu, valkoisessa muovirenkaassa kirjaimet YO. Paikalla myös koiras kivitasku, niittykirvinen ja räystäspääsky.

Aamiainen Kiilopään parkkipaikalla, jossa yllättävän paljon autoja. Muutama räkättirastas, talitiainen ja kirjosieppo.

Ilmakkiaavan pitkokset osin purettu ja torni suljettu, joten jatkoimme matkaa kohti Rovaniemeä. Sade alkoi ennen Sodankylää ja vettä tuli kaatamalla aina Rovaniemelle saakka. Ajoimme suoraan Anttilanvaaralle, josta löytyi helposti paikalla oleillut koiras sepeltasku, sekä pikkutylli, harmaasieppo, naaras ruskosuohaukka, lapinuunilintu ja tervapääsky.

Ajomatkalla Tornioon ainoa mainitsemisen arvoinen havainto oli tien yli lentänyt mehiläishaukka.

Chrisin ehdotuksesta lounaspaikaksi valikoitui Haaparannan IKEA ja sen lihapullat. Eipä valikoitunut, ravintolassa oli järkyttävä ryysis. Eli siirryimme golfkentälle etsimään tiibetinhanhea. Huolellisesta kiikaroinnista huolimatta hanhi pysyi piilossa. Pitsalounas Torniosssa ja paluu kentälle. Hanhi löytyi heti ensimmäiseltä väylältä valkoposki- ja kanadanhanhien seurassa. Telkillä ja sorsilla jo pienet poikaset. Paikalla myös nokkavarpunen.

Yöpymispaikka Kemin Ajoksessa, jossa on usean viikon ajan ollut pikkuhuitti äänessä. Iltakierros ei tuottanut huittia. Lampareella harmaasorsa, uivelo, haapana, tukkasotka, kurki ja useita pajusirkkuja.

Sunnuntai 16.6.2024

Tiedustelija Chrisi käväisi puoli kolmen aikaan ulkona, jolloin pikkuhuitti oli aktiivisesti äänessä. Yön aikana oli tapahtunut matkan hienoin hetki, Istvanin liittyessä meidän isoisien kerhoon. Pikkuhuitti oli aktiivinen aamuun asti, jolloin jatkoimme matkaa kohti Kuivaniemen Vatunginnokkaa. Heti alkumatkasta moottoritien liittymässä retken ensimmäinen ja ainoa nuolihaukka.

Aamiainen, tavaroiden pakkaus ja auton putsaus Kuivaniemen Vatunginnokan kalasatamassa. Merikotka retken Suomen osuuden listaan. Räystäspääskyt rakensivat ahkerasti pesiä, tiellä lehtokurppa. Kaikki luodot kaukana kovassa väreilyssä.

Auton tankkaus Iissä, sen jälkeen auton vuokraaja poimittiin kyytiin Haukiputaalta, josta jatkettiin Oulun rautatieasemalle. Auto toimi hyvin ja siinä oli riittävät tilat kolmelle. Ajokilometrejä tuli 2400, eli 300 enemmän kuin tarjouksessa. Matkatavarat säilytykseen ja myöhäiselle lounaalle kiinalaiseen ravintolaan.

Juna Helsinkiin lähti 15:50, vartin myöhässä. Oma neljän hengen hytti oli hyvä valinta ja hintansa arvoinen. Perillä olimme 21:50. Nyt VR tiedotus toimi loistavasti. Näin se vaihtelee.

Tämän vuoden retki oli pari viikkoa myöhemmin kuin aikaisemmat. Ainakin Suomen puolella huomasi, että lintukerääntymiä ei enää ollut, olivat siirtyneet pesimään. Kaikkialla oli vihreää ja puissa täydet lehdet, paitsi Berlevågin ympäristössä, jossa järvet olivat juuri vapautuneet jäistä eikä kasvukausi ollut vielä käynnistynyt.

Hyttysiä oli riittävästi, tosin ennakkovalmistautumisen ansiosta (antihistamiini) niistä ei ollut juuri haittaa. Kahdella meistä oli retken tulijaisina punkinpurema, joista selvittiin kutinalla. Hieno retki kokonaisuutena, varsinkin Jäämeren rannan maisemat tekivät suuren vaikutuksen. Ensi vuoden retki on jo ohjelmistossa. Sen me todennäköisesti toteutamme perinteisen kaavan ja aikataulun mukaisesti touko-kesäkuun vaihteessa.

Retken kokonaismäärä 145 lajia, Suomen lajimäärä 114 ja Norjan 85.