Espanjan retken matkakertomus 2025

Teksti Jaakko Hynninen, kuvat István Kecskeméti

Retkeläiset Christer Casagrande, Jaakko Hynninen ja István Kecskeméti

Perjantai 28.3.2025

Perinteisellä kaavalla, Istvan tuli hakemaan minut 4.30, jonka jälkeen haimme Chrisin ja suuntasimme lentoasemalle. Auto parkkiin ja aamukahvit ennen koneen lähtöä. Norwegian lento lähti ajallaan ja myötätuulen ansiosta laskeuduimme Malagaan vartin etuajassa. Saimme vuokraamosta Peugeot Rifter tila-auton, jossa oli hyvät tilat kolmelle, varsinkin tavaratila osoittautui käteväksi kaukoputkien käytön kannalta. Sää oli aurinkoinen, lämpöä 20 astetta.

Ensimmäinen kohde oli ennen Algecirasia oleva joen uoma, jossa oli talvehtinut naarashaahka. Matkalla näkyi ensimmäiset kattohaikarat, hanhikorppikotkat ja tuulihaukat. Lyhyen tarkkailun aikana ei haahkaa löytynyt, sen sijaan muutama valkoposkitiira, harmaahaikara ja kaitanokkalokki. Toinen kohde ennen majoittumista oli keskellä Algecirasin asutusta oleillut kyläsirkku. Iltapäivän helteessä ei siitäkään saatu havaintoa. Ajomatkan aikana varsinkin Alcecirasin jälkeen alkoi näkyä muuttavia petolintuja, haarahaukkoja, pikkukotkia ja muutama käärmekotka. Hanhikorppikotkia kaarteli tasaisesti taivaalla koko matkan.

Majapaikkamme seuraavaksi viideksi yöksi oli omakotitalo noin 2 km ennen Tarifaa. Talon ympärillä oli avointa niittyä ja osin tiheää pensaikkoa, kumpuilevaa maastoa. Alueen vakiolinnut olivat paikalla, mustapäätasku, turkinkyyhky, samettipääkerttu ja etelänsatakieli. Talon ohi menevä tie vei rannalla olevalle muuton tarkkailupaikalle, josta oli esteetön näköala merelle. Tällä kohtaa Gibraltarin salmi on kapeimmillaan, 13 kilometrin päässä oleva Afrikan rannikko näkyy selvästi. Laivaliikenne on vilkasta, jatkuvasti näkyvillä on vähintään kolmekymmentä erikokoista- ja mallista laivaa.

Vaikka oli alkuilta niin merellä oli vielä lintuliikennettä. Etelänharmaalokkeja, suulia, riuttatiiroja, selkälokki, tylli, karikukko ja meriharakka. Ympärillä näkyi mustakottaraisia, töyhtökiuruja, tiklejä, räystäspääskyjä, haarapääskyjä ja vähän väliä mehiläissyöjiä. Ääni kuuluu mutta haasteellinen löytää siniseltä taivaalta. Parin tunnin tarkkailun jälkeen kävimme Tarifan Mercadonassa ruoka- ja juomaostoksilla. Hämmästys kassalla oli suuri, kun tuli maksun vuoro. Laskun loppusumma oli korkeintaan yksi kolmannes mihin olimme tottuneet kotimaassa. Pullo Pata Negra punaviiniä maksoi alle 3€ kun sen hinta Alkossa on 13€. Takanlämmityksen yhteydessä huomasimme pari kuollutta varpusta takassa. Olivat tulleet hormin kautta, verkko hormin yläosassa olisi estänyt turhat kuolemat. Iltapalagnocchit tehtiin majapaikassa ja ne nautittiin punaviinin ja takkatulen loisteessa.

Päivän lajit olivat vaatimattomat 39.

Lauantai 29.3.2025

Herätys 7:00, aamiainen ja sen jälkeen kohti Algecirasia. Aurinkoinen, tyyni sää, lämpötila 15 astetta. Ajamme suoraan kyläsirkkupaikalle. Nyt sirkun laulua kuuluu selvästi moneen kertaan ja läheltä. Lintua emme saa näkyviin, vaikka yritämme houkutella atrapilla, lienee katoilla tai sisäpihoilla. Taivaalla lentelee kymmenittäin haara- ja räystäspääskyjä sekä vaaleakiitäjiä. Täältä siirrymme eiliselle haahkapaikalle. Haahka näkyy heti kun astumme autosta ulos, se tulee aivan viereemme syömään rannassa olevia simpukoita, jotka laskuvesi on paljastanut. Lietteellä on paljon lintuja: mustajalkatyllejä, tyllejä, tundrakurmitsoja, valkovikloja, pitkäjalkoja, silkkihaikaroita, pulmussirrejä ja pikkukuovi. Taivaalla valkoposkitiira, sääksi ja aivan viereen lennähtänyt kuningaskalastaja.

Rantakahvila avautui sopivasti ja pääsimme nauttimaan cafe cortadot aamuauringossa taustalla komea Gibraltarin vuori. Täältä siirryimme Punta Carneron majakan vieressä olevalle muutontarkkailupaikalle. Muuttavia petoja näkyi harvakseltaan, suuri osa meni lännen puolelta ohi. Enemmistönä pikkukotkat ja haarahaukat, muutama käärmekotka, varpushaukka ja koiras ruskosuohaukka, sekä kolme mustahaikaraa. Paikallisena molemmat tuulihaukat, kivitasku ja pari ruostepääskyä. Vaisuhkon muuton takia päätimme ajaa majapaikan vieressä olevalle muutontarkkailupaikalle. Heti alkumatkasta tien vieressä muuttava arohiirihaukka, jonka punertava pyrstö oli hyvin näkyvillä. Muutto ei paikkaa vaihtamalla parantunut. Paikallisena kuitenkin iberianvihertikka, mustapääkerttunaaras, etelänsatakieli ja seitsemän mehiläissyöjää.

Seuraavaksi menimme Tarifan länsipuolen rannalla olevalle piilokojulle. Laaja hietikkoinen ranta-alue ja jokisuisto oli täynnä lintuja. Useita satoja etelänharmaalokkeja, 250 pulmussirriä, 50 riuttatiiraa, 5 räyskää, kaitanokkalokkeja, välimerenlokkeja, mustajalkatyllejä, heinäkerttuja, rantasipi.

Täältä suunnistimme noin 25 kilometrin päässä olevan jyrkänteen juurelle, josta oli ilmoitettu useasti suomukorppikotka. Matkalla näimme punapäälepinkäisen ja vuorisirkun. Jäimme odottelemaan korppikotkien paluuta yöpymään jyrkänteelle. Kaiken kaikkiaan olimme paikalla lähes kolme tuntia. Korppikotkia tuli jyrkänteelle reilusti toistasataa, joista 105 ensimmäistä oli hanhikorppikotkia ja 106. oli suomukorppikotka. Se laskeutui kielekkeelle jääden hyvin näkyville, joten oli hyvin määritettävissä. Odottelu ei ollut tylsää, koska sen aikana havaitsimme pikkukorppikotkaparin, 97 mehiläissyöjää, kuusi tuulihaukkaa, kolme sinirastasta, pari korppia, käen, käpytikan ja lehtopöllön. Onneksi kärsivällisyys joskus palkitaan. Illan hämärtyessä majapaikkaan Mercadonan kautta. Pitsat ”halvan” punaviinin kanssa. Iltahuuto takan loisteessa.

Päivän lajimäärä 74, retken 78.

Rantakahvilasta avautui maisema Gibraltarille                      Punta Carneron staijipaikalta näkyi Afrikkaan saakka

Rantakahvilan antia: sääksi, valkoposkitiira ja silkkihaikara

Sunnuntai 30.3.2025

Herätys 7.00, kovin oli pimeää sekä ulkona, että sisällä, sähköt oli poikki. Onneksi kaapista löytyi useampi kynttilä, joten söimme tunnelma-aamiaisen. Vuokranantaja saapui vikailmoituksen saatuaan ja kertoi, että laitteissa ei ollut vikaa vaan koko talon sähköt tulivat aurinkokennojen kautta. Akkuja ei oltu mitoitettu siten, että lämpöpatterit voivat olla päällä koko yön, niin kuin me olimme ne säätäneet. Tätä ei muistettu mainita, kun tulimme taloon. Eli jos halutaan lämpöä niin takkaan tuli, patterit päälle valoisalla.

Sää oli puolipilvinen ja hyvin tuulinen, joten lähdimme La Jandan pelloille, jossa oli talvehtinut harmaapääsirkku. Sirkkupaikalla tähystelimme parisen tuntia auton suojassa. Spodoa ei näkynyt, muita lintuja kylläkin. Punapyy, käärmekotka, haarahaukka 50, niittysuohaukka, ruskosuohaukka, hiirihaukka, ristisorsa, jalohaikara, keltavästäräkki 100, mustahaikara 11, pääskykahlaaja 20, arokiuru, metsäviklo 3, fasaani, mehiläissyöjä 40, rytikerttunen.

La Jandasta ajoimme Benalup-Casasin tulvapellolle. Matkalla on harvaa puustoa kasvavaa laidunta. Muutaman sadan metrin välein punapäälepinkäisiä, mustapäätaskuja ja harmaasirkkuja. Haarahaukkoja muuttaa koko ajan harvakseltaan ja harjalintu puputti. Tulvapellon valtalaji on flamingo, arviolta 2100. Kapustahaikaroita 50, lehmähaikaroita, rääkkähaikara, paksujalkoja, pikkutylli, keltavästäräkki, liejukana, välimerenlokki, törmäpääsky, ruostepääsky, niittykirvinen.

Teimme kolmentoista kilometrin edestakaisen matkan, kun tiedossamme ollut kiertotie oli sateiden jälkeen niin huonossa kunnossa, että meidän oli palattava takaisin samaa tietä. Tien varsi oli täynnä vakiolintuja, mustapäätaskuja, harmaasirkkuja, tiklejä, hemppoja ja yllättäen nummikirvinen keskellä tietä. Paluumatkalla pysähdys La Jandan laidalla. Muutama muuttava haarahaukka ja samat lajit kuin aamulla.

Päivän lajimäärä 68 ja koko retken 99.

Maanantai 31.3.2025

Pilvipoutainen ja kovatuulinen aamu. Suunnistimme suoraan Barbaten altaille. Altaiden vedenpinta oli alhaalla, joten lietteet olivat hyvin esillä ja niillä paljon kahlaajia. Itätuuli oli niin kovaa, että tarkkailu tehtiin autosta. Jotenkin tuttua, näin oli viimeksikin. Näköjään tulemme tälle paikalle, kun itätuuli vaikeuttaa petomuuton tarkkailua Gibraltarinsalmessa. Suosirrejä 300, pulmussirrejä 80, tyllejä 45, mustajalkatyllejä 30, pikkusirrejä 7, yksittäisiä karikukkoja, ristisorsia, pääskykahlaajia, paksujalkoja, kapustahaikaroita, tundrakurmitsoja, punajalkavikloja, valkovikloja, harjalintu, pari lyhytvarvaskiurua, rantasipi.

Yritimme löytää avoinna olevan pitserian viereisestä Barbaten kaupungista, ei löytynyt ja niin haimme sämpylät lisäkkeineen Lidlistä ja söimme lounaan läheisen varuskunnan parkkipaikalla. Ajoimme La Jandan reunaa pitkin Benalup-Casasin tulvapellolle. Matkalla 12 haarahaukka ja 17 mehiläissyöjää. Tulvapellolla edelleen pari tuhatta flamingoa, 50 kattohaikaraa, 15 kapustahaikaraa, 30 lehmähaikaraa ja mustahaikara. Ilmassa räystäs-, haara-, ruoste- ja kalliopääskyjä, muutolla sääksi, 12 haarahaukkaa, 3 käärmekotkaa, 5 pikkukotkaa ja 200 mehiläissyöjää useassa parvessa.

Illaksi ajoimme tutulle La Jandan spodopaikalle. Matka näimme niittysuohaukan ja aivan tien vieressä liitohaukan. Iltamuutolla sääksi, 30 ruskosuohaukkaa, sinisuohaukka, 60 mehiläissyöjää ja muutama tervapääsky. Paikallisina kivikkotöyhtökiuru, ruokokerttunen, lyhytvarvaskiuru ja ristisorsa. Iltapalaksi väsäsimme ruokaisan välimerensalaatin.

Päivän lajit 80, retken 111.

Tiistai 1.4.2025

Koleahko pilvipoutainen aamu, onneksi tuuli oli tyyntynyt. Menimme lähirannalla olevalle muutontarkkailupaikalle. Lintuja muutti ihan mukavasti. Haarahaukkoja 513, pikkukotkia 24, mehiläissyöjiä 211, pronssiiibiksiä 2, pääskykahlaaja, naurulokki 3, niittysuohaukka ja muuttohaukka. Paikallisina etelänsatakieli, peukaloinen, töyhtökiuru, samettipääkerttu, ruostepääsky ja tuulihaukka. Muutto meni koko ajan meidän itäpuolelta, joten parin tunnin päästä lähdimme kohti Punta Carneroa.

Matkalla pysähdyimme pikaisesti kahville Mirador del Estrecholle. Sää oli selvästi huonompi, sumua muutama sadekuuro ja tuulta. Pari muuttavaa haarahaukkaa ja paikalliset hanhikorppikotkat. Vähän puolen päivän jälkeen olimme Punta Carnerolla, jossa sää oli selvästi parempi. Kevyttä tuulta ja aurinkoa, se näkyi myös muuttomäärissä. Suurin osa pedoista tuli matalalla ja aivan päältä. Pikkukotkia 473, haarahaukkoja 269, käärmekotkia 46, mustahaikaroita 8, mehiläissyöjiä 22, koiras sinisuo- ja ruskosuohaukka, suula 2, varpushaukka 3 ja kruununa 400 kattohaikaran muuttoparvi.

Illaksi ajoimme Tarifan rannalla olevalle pengertielle. Muutto oli jo hiipunut, ainoastaan muutama suula ja haarahaukka. Paikallisina 40 riuttatiiraa, kymmenkunta välimerenlokkia, vaaleakiitäjiä ja kaksi meriharakkaa. Päivän petolintumuutto oli upeaa katsottavaa, ja yksi keskeinen syy miksi retkemme suuntautui tänne.

Päivän lajit 50, retken 114.

Mirador del Estrecho on erinomainen muutontarkkailupaikka. Herkulliset eväät löytyvät ja tarjoilu pelaa.

Käärmekotka on upea laji, jonka näkee Suomessa aniharvoin. Hyvänä muuttopäivänä niitä muuttaa Afrikasta Gibraltarinsalmen yli sadoittain.

Pikkukotka on käärmekotkaa runsaslukuisempi muuttaja, mutta ei koolla pilattu. Kaksi värimuotoa, tyypilliset "ajovalot" hyvä tuntomerkki.

Keskiviikko 2.4.2025

Vuorossa majapaikan vaihto. Aamiaisen jälkeen tavarat autoon ja kohti Punta Carneroa. Huolimatta kohtuullisesta säästä, puolipilvistä ja maltillista tuulta, niin muutto oli vaisua ja linnut menivät korkealla. Reilun tunnin jälkeen lähdimme sisämaahan kohti Grazaleman lähellä olevaa jo edellisiltä retkiltä tuttua El Horcajo hotellia. Pieni entisestä viinitilasta tehty hotelli, joka on keskellä vehreää laaksoa.

Matkalla poikkesimme muutamaksi tunniksi Montejaquen viereiselle ylängölle, joka jää korkeiden vuorien väliin. Lajit muuttuvat osaksi. Alppivariksia 7, mustataskuja 3, vuorisirkkuja 3, pensassirkku, mustaleppälintu, kulorastas, tali- ja sinitiainen, pensastasku, sinirastas, keltahemppo, minervanpöllö, muuttohaukka, kangaskiuru ja 30 mehiläissyöjää. Sateisen kevään jäljiltä muutama tie oli edelleen poikki ja tien penkoilla näkyi monin paikoin kiviä ja sortumia. Toisaalta kaikkialla oli kauniin vihreää. Montejaquesta hotellille tuli kiertotietä matkaa noin 30 kilometriä.

Hotelli oli edelleen yhtä kodikas kuin edellisellä kerralla. Ennen illallista teimme tunnin kävelylenkin hotellin ympäristön metsässä. Vakiolintujen lisäksi etelänpuukiipijöitä, punarintoja, käpytikka, iberianvihertikka, nokkavarpunen ja vuoriuunilintu. Matkalla illalliselle pihan yli kuului lehtopöllö ja kyläpöllönen. Illallislistalta löytyi kanaa, Iberian possua, tonnikalaa, salaatteja. Pääruokien hinnat 9-20 €, pullo hyvää viiniä 14€. Iltahuuto komean avotakan loisteessa.

Päivän lajit 60, retken 129. 

Keltahemppo ja pensassirkku ovat vuoriston tyyppilajeja.

Torstai 3.4.2025

Aamu oli pilvinen ja kostea, yön sateen jäljiltä. Matkalla aamiaiselle 45 mehiläissyöjän parvi kierteli pihapiirissä ja etelänsatakielet lauloivat aktiivisesti. Ulko-oven vieressä olevaan lamppuun oli jäänyt päivehtimään todella iso perhonen, kooltaan 10-15cm. Perhonen oli isoriikinkukkokehrääjä, joka on Euroopan suurin luonnonvarainen perhonen. Se oli vielä paikalla, kun palasimme päivän retkeltä. Heti pihasta lähdettyämme tien vieressä olevan puun latvassa minervanpöllö.

Ensimmäinen kohde oli Puerta de El Boyar, näköalatasanne n.1100m korkeudessa. Tie sinne meni hienoa vuoristotietä sivuten Grazaleman vuoristokylää. Komeiden maisemien lisäksi hienoja havaintoja. Pikku- ja käärmekotkia, haarahaukkoja, hanhikorppikotkia, pikkukorppikotka, 20 alppivarista, käki, kalliopyy huipulla ja kaksi reviiriä pitävää muuttohaukkaa. Pari tyylikästä espanjatarta olivat mielissään, kun saivat ihailla kotkia kaukoputkilla.

Seuraava kohde oli muutaman kilometrin päässä oleva näköalatasanne Puerta de La Palomas, tien korkein kohta 1300 m. Mielenkiintoiset havainnot olivat mustaleppälintu, mustatasku, maakotka, korppi, tali-, sini- ja kuusitiainen. Tie lähti laskeutumaan hyväkuntoista ja mutkaista tietä alas laaksoon, välillä syvimmät ojat 3-400 metriä, kokonaismatkaa n. 10 km, vaikuttava osuus. Matkan varrella pysähdyttiin Acebucherin tasanteella. Läheltä kuului mielenkiintoista linnun ääntelyä, muutaman minuutin tapituksen jälkeen ääntelijä tuli näkyviin, töyhtötiainen. Eipä tullut äänestä heti mieleen.

Lounaan söimme Zahara de la Sierran pikkukaupungin keskitorilla olevassa tavernassa. Idyllinen vuorelle rakennettu vanha kaupunki. Mahtavat maisemat, kadut kapeita ja mäkisiä, taivas täynnä pääskysiä ja kiitäjiä.

Pysähdyimme muutamaa kilometriä ennen hotellia olevalle EU rahoittamalle tarkkailupaikalle. Hanhikorppikotkien lisäksi 4 käärmekotkaa, pikkukotka, 4 tuulihaukka, 5 mehiläissyöjää ja maakotka vakiolintujen lisäksi. Ennen illallista teimme saman kävelylenkin kuin edellisenä iltana. Tulipäähippiäinen, etelänpuukiipijä, nokkavarpunen ja 3 pähkinänakkelia. Matkalla illalliselle kyläpöllönen. Olimme unohtaneet varata illallisen, eli kokki oli jo lähtenyt kotiin. Palvelu toimi hienosti, kokki soitettiin takaisin töihin ja saimme illallisen. Iltahuuto takkatulen ja brandyn kera.

Päivän lajit 61, retken 137

Hieno päivä, aamulla mehiläissyöjiä ja illalla pähkinänakkeli, eteläistä caesia alalajia

Perjantai 4.4.2025

Aamu oli harmaa ja sadekuuroja tuli ajoittain. Säätiedotuksen mukaan päivästä oli odotettavissa retken sateisin. Ajoimme suoraan Cueva de Gaton luolalle jossa virtaa vuolas joki vuoren sisältä. Luola on lähes 10 km pitkä ja päättyy kallioseinämään, josta joki jatkuu maan päällä. Parkkipaikka oli muuttunut maksulliseksi, eikä automaattiin kelvannut kuin kolikot, maksu oli 1€, no meillä oli vain 90c. Onneksi ei ollut sesonki ja saimme auton parkkeerattua tien penkereelle. Kallioseinämässä on parikymmentä metriä korkea aukko, josta pieni vesiputous. Aukosta lentelee jatkuvasti lintuja luolaan ja sieltä ulos. Kalliokyyhkyjä, kalliopääskyjä, vaalea- ja alppikiitäjiä, kottaraisia, virtävästäräkkejä, joita oli ainakin kuusi ja koskikara, jolla oli pesä luolassa. Hyvät täytyy olla linnuilla refleksit kun ne paineli täyttä vauhtia pimeään luolaan. Luolan vieressä peukaloinen rakensi pesää täysin avoimeen paikkaan.

Gatolta ajoimme taas Montejaquen ylängölle. Sadekuuroja tuli ajoittain, osa oli tosi märkiä. Vuorisirkkuja oli 5, yksi poikasia ruokkiva pari, pensassirkkuja 3, kalliovarpusia 50, 2 mustataskua, 3 mustaleppälintu, 2 punapyytä, kulorastas, muuttohaukka, 3 etelänpuukiipijää, sinirastaspari, kivikkotöyhtökiuru. Pieni harmahtava rautiaiseen viittaava lintu vilahti kivikossa, onneksi maltettiin muutama minuutti niin lintu tuli hyvin kokonaan esille, alppirautiainen, josta Istvan sai hienon kuvan. Illallinen hotellilla, lampaankyljykset ja punaviini maistuivat.

Päivän lajit 53, retken 142. 

Lauantai 5.4.2025

Pilvet olivat hävinneet, taivas kirkas ja ilma raikkaan kostea. Aamuhämärässä minervanpöllö ja kyläpöllönen äänessä, etelänsatakieli sen sijaan päästeli täysillä. Aamiaisen jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme kohti Teban kanjonia. Vanha staijipaikka löytyi läheltä kanjonin aukkoa, josta oli esteetön näköala molemmille seinustoille. Ainakin 50 alppikiitäjää lenteli hienossa myötävalossa ja matalalla. Kallopääskyjä, kottaraisia ja kalliokyyhkyjä oli runsaasti. Toivelaji ilmaantui puolen tunnin odottelun jälkeen. Ensiksi koiras sepelrastas lennähti seinämältä ja heti perään kaksi vuorikotkaa. Toinen jäi hetkeksi seinämälle, lähti liitoon ja näytös oli ohi. Pienestä havainnot ovat välillä kiinni. Sinirastaita 10, tuulihaukkoja 6, koiras niittysuohaukka, mustatasku, harjalintu ja kymmenkunta mehiläissyöjää. Vuorikotkaa yritettiin vielä kanjonin toiselta puolelta mutta turhaan.

Seuraava kohde oli Campillon kaupungin viereinen Laguna Dulce. Vesi oli sateiden jäljiltä korkealla ja järvellä oli vain vesilintuja, kahlaajat tulvapelloilla, joita oli siellä täällä. Valkopääsorsa, pikku-uikku, mustakaulauikku, punasotka, lapasorsa, harmaasorsa, naurulokki, silkkiuikku ja ruskosuohaukka.

Ajoimme seuraavaan majapaikkaan, yhden tähden hotelli pienessä Navahermosan maalaiskylässä. Positiivinen yllätys, todella siistit pelkistetyt huoneet juuri sopivat meidän tarkoitukseemme. Tavarat huoneisiin ja kohti 10 km päässä olevaa Fuente de Piedran järveä. Matkalta olimme ostaneet lounaaksi kevyet retkieväät, jotka nautimme lintutornin parkkipaikalla, josta retken pinnaksi etelänisolepinkäinen. Siirryimme opastuskeskuksen puoleiselle rannalle. Lauantai, väkeä oli turhan paljon. Altailla oli vakiolinnut, järvellä 13000 flamingoa, runsaasti vesiäisiä ja kahlaajia. Kova väreily haittasi ja osa linnuista jäi määrittämättä. Ristisorsia 25, avosettejä 25, marmorisorsia 10, hietatiiroja 50, mustajalkatyllejä 30, tyllejä 15, punapäänarskuja 5, mustavikloja 5, mustapyrstökuireja 3, lapasorsia, pikku-uikkuja, valkosiipitiiroja, harjalintu, tuulihaukkoja 8, valkopääsorsia 6.

Väen paljous ja väreily alkoivat haitata entistä enemmän, joten päätimme ajaa takaisin Campillosin tulvapelloille, joiden ohi olimme ajaneet tullessa. Löysimme hyvän parkkipaikan, josta näimme hyvin ohi kulkevan tien molemmille puolille. Kohta huomasimme, että oli ollut hyvä päätös vaihtaa paikkaa. Hietatiiroja 30, valkoposkitiiroja 20, mustatiiroja 8, avosettejä 20, lapasorsia 30, pitkäjalkoja 15, punapäänarskuja 8, taivaanvuohi, mustaviklo, liro, punajalkaviklo, töyhtöhyyppä, ruostepääsky, harmaahaikara, marmorisorsa 3, flamingo 20, ruskosuohaukka 1/2, niittysuohaukka 3/1. Tulvapellolta siirryimme jo perinteiseen La Taverna de Jaquesin ruokaravintolaan (Jaakon taverna, tietysti), joka sijaitsee Fuente de Piedran torin reunalla. Hyvällä onnella saimme pöydän, sillä ravintola oli täynnä paikallisia ruokailijoita. Sama vauhdikas isäntä piti huolta asiakkaista kuin edelliselläkin kerralla. Istvanin tonnikala, Chrisin munakas ja minun grillatut jättikatkaravut maistuivat, samoin jäätelö, suklaakohokas ja whiskyllä valeltu jäätelökakku sekä hyvä punaviini. Kymmenen kilometrin ajo majapaikkaan, jossa pikainen retken viimeinen iltahuuto.

Päivän lajit 91, retken lajit 161.

Sunnuntai 6.4.2025

Herätys 6.30, tavarat autoon, kevyt aamiainen paahtoleipää ja kahvia ja kohti Malagan lentoasemaa. Ajoaikaa noin tunti ja sata kilometriä. Auton palautus, tsekkaus koneeseen, turvatarkastus ja boordaus sujui aikataulun mukaisesti. Juuri kun olimme lähdössä, edessä istunut nainen sai sairaskohtauksen ja koneeseen jouduttiin kutsumaan lääkäri. Nainen saatiin onneksi virkoamaan ja hänet vietiin sairaalaan. Uusi reititys Lontoon ja Oslon yli aiheutti sen, että saavuimme Helsinkiin tunnin myöhässä. Chrisi vietiin ensin kotiin, sitten minut Espooseen ja Istvan jatkoi Vihtiin. Matka oli tosi onnistunut ja kaikki toimi kuten olimme suunnitelleet. Lintuja näimme mielestämme hyvin niin lajien kuin lukumääräisesti, olipa joukossa muutama tähtihavainto meidän mittapuun mukaan. Espanjassa on helppo matkustaa ja pienellä vaivalla löytää hyviä ja kohtuuhintaisia majoituksia. Varsin pienellä alueella on mahdollista nähdä eri biotooppeja ja sen mukaisia lajeja. Meillä pisin ajomatka oli 170 km lentoasemalta Tarifaan. Kokonaiskilometrimäärä noin 1300 km. Retken jälkeen Chrisi sai tiedon ylinopeussakoista. Satasen sakosta saisi 50% alennuksen, jos sen maksaisi kahden viikon sisällä.