Huhtikuun vuodenpinnat 2025
Huhtikuu alkoi komeasti Afrikan maisemalla Tarifan rannoilta käsin. Aprillipäivän iltapäivällä sadat pikkukotkat, käärmekotkat ja haarahaukat nousivat Välimerestä Punta Carneron niemellä aivan edestämme ja kohosivat sinitaivaalle jatkaen muuttomatkaansa Eurooppaan. 360 kattohaikaran parvi koristi lintumuuton juhlaa. Tästä retkestä julkaistaan täällä oma matkakertomuksensa.
Välimeren valo ja värit häikäisevät verrattuna kotimaan alkukevään värittömyyteen
Palasimme 10 päivän retkeltä sunnuntaina 6.4. ja kotimaisten vuodenpinnojen keruu jatkui heti palattuamme selkälokilla. Talvella saadut kesälajit (mm. västäräkki, niittykirvinen, jänkäkurppa, yleisimmät rastaat, virtavästäräkki) sekä Espanjan matkan linnut (mm. kaikki kesäiset pääskyt ja tervapääsky) sekoittivat muistia kotimaisten vuodenpinnojen osalta. Kun kevät oli vihdoin alkanut ja keväiset linnut palaavat kotiin, piti ponnistella muistia mitkä niistä ovat kotimaisia vuodenpinnoja. Viikko, pari, ja tilanne oli taas hallussa. Kovasti vaan olin muita jäljessä vuodenpinnoissa, mutta koko kevät vielä jäljellä.
Heti maanantaina matkan jälkeen Vanjärvelle, josta ensimmäinen vuodenpinna oli haapana. Usein haapana talvehtii Eläintarhanlahdella, mutta tänä talvena ei. Joten haapanasta tuli oikein mukava huhtikuinen vuodenpinna, toisin kuin esim. jo mainituista västäräkeistä ja niittykirvisestä.
Lauantaiaamuna 12.4. ilmoitettiin Pusulanjärven lintutornilta harvalukuinen läpimuuttaja punakaulahanhi. Alue on aiemmin ollut Pusulan kuntaa, sittemmin Nummi-Pusulaa ja nykyään Lohjan kaupunkia. Heti kesken aamiaisen Terhin kanssa matkaan, ja laji löytyi helposti hanhiparvesta. Yksilö viihtyi Pusulassa, nykyään Lohjan kuntaa, useamman päivän. Jotenkin on niin väärin, että punakaulahanhesta on vuosittain useita havaintoja kaikista Vihdin naapurikunnista, muttei meiltä. Vanjärvellä on kuitenkin parhaimmillaan viitisen tuhatta hanhea, useita lyhytnokkahanhiakin, muttei koskaan ole punakaulaa löydetty. Ja etsijöitäkin riittää. Tänä keväänä selasin Vanjärven hanhiparvet erityisen tarkkaan lähes päivittäin, vielä ei ole onnistunut.
Punakaulahanhi nousee lentoon osana suurta hanhiparvea Vihdin naapurikunnassa.
Vihdin Vanjärvellä lepäilee parhaimmillaan viitisentuhatta hanhea, joista kukaan ei ole tiettävästi ollut punakaulahanhi. Suuri vääryys.
Vanjärven lähiretkeilyä harrastin huhtikuussa runsaasti. Yksi projekti oli löytää Vihdin ensimmäinen punakaulahanhi. Hyvistä yrityksistä huolimatta se jäi toistaiseksi haaveeksi, vaikka hanhia oli perinteisen runsaasti. Heikon lumitilanteen vuoksi Vanjärvellä ei ollut lainkaan kevättulvia, kunnes muutaman päivän rankat sateet nostattivat pienen tulvan. Niiden ansiosta pieni määrä kahlaajia viihtyi järvellä huhti-toukokuun vaihteessa.
Tämän vuoden kevääseen kuuluu Nuuksion kansallispuiston alueen lintulaskenta, johon osallistun alueella 14 Vihdin puolella. Ensimmäinen laskenta oli sunnuntaina 13.4. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää.
Kevät oli etenemässä ensimmäisestä vaiheestaan toiseen, ja myös harvinaisuuksien määrä alkoi kasvaa. Keskiviikkona 16.4. löytyivät kattohaikara ja tulipäähippiäinen Helsingistä, molemmat meillä yleistyviä lajeja.
Tänä vuonna pääsiäinen osui hyvin myöhäiseen ajankohtaan (18-21.4.) ja oli myös hyvin lämmin. Luonnon vihertyminen alkoi ja lintujenkin muutto oli kolmisen viikkoa etuajassa. Myöhemmin viileät säät hidastivat kevään etenemistä, mutta oli oikein rentouttavaa, kun vehreys käynnistyi reilusti etuajassa huhtikuun puolella. Pääsiäinen olikin mukava yhdistelmä lintuilua ja sukulointia.
Pitkänäperjantaina avattiin mökkikausi Porissa yhdessä Terhin ja vanhimman tyttären kanssa. Mökille lähdettiin heti hiljaisen viikon onnistuneiden kamarikuorokonserttien jälkeen. Bruckner kahdesti peräkkäin naapurikaupungin orkesterin ja kuoron kanssa, mahtavaa. Karjalohjalla täydelle kirkolle. Lehtokurppa pölähti kotimatkalla, ja Poriin lähdettiin hyvin aikaisin. Mökillä kaivo ja sauna otettiin käyttöön. Sitä ennen kierrettiin parhaat lintupaikat ja napattiin 15 vuodenpinnaa, pääasiassa kahlaajia, myös keväisiä laululintuja. Nokisorsakoiras oli palannut edellisvuotiselle reviirilleen Enäjärvelle. Muina pääsiäispäivinä sukulaisia ja lintuja, lähiretkeilyä. 26 vuodenpinnaa, 14 pääsiäispinnaa.
Me lintupojat teimme viikonloppuretken Poriin 25-27.4. Nokisorsa piti heti hakea pojille. Viikonlopun retkeilimme Porin upeilla lintupaikoilla pyrkien havaitsemaan kahlaajia ja haukkoja. Merivesi oli alhaalla, ja kahlaajille suotuisaa lieterantaa paljon esillä, mutta vaikka lajimäärä oli mukava, harvinaisuuksia ei löytynyt. Myöskään lukumäärä ei ollut korkea, paitsi punakuirien osalta, joita oli yli 200 paikallista. Haukkojen osalta tilanne oli parempi, kolmesta jalohaukasta sain vuodenpinnan sekä arosuohaukasta. Arosuo lensi äkillisesti edestä kohti ja aivan päältämme, ja napsin siitä kuvia mistä edellisvuoden linnun (2kv - toinen kalenterivuosi) sitten jälkeenpäin määritimmekin. Olen jatkuvasti harjoitellut lentävien lintujen kuvaamista ja reagoimista nopeisiin tilanteisiin. Nyt siitä oli hyötyä. Muutamassa sekunnissa auto pysähdyksiin, moottori sammuksiin, ulos, takaovi auki, kamera repusta, virta päälle, kohdistus ja kuvaus. Kerrankin onnistui.
Porista paluumatkalla Säkylän Yttilästä Chrisille lättänokkahanhi, ja Omenojärveltä pojille ruskosotka vuodenpinnoiksi. Sama lintu taitaa olla io neljättä vuotta paikalla. Kevään ensimmäinen vaihe alkoi vähitellen kallistua toiseen vaiheeseensa, ja siitä toukokuussa lisää. Kevään vaiheistuksesta kirjoitan myöhemmin oman bloginsa.
Nopeasti lähestyvästä arosuohaukasta sain napattua pikakuvat. Yttilän lättänokat yllä
Huhtikuun loppuun mennessä oli kertynyt 172 vuodenpinnaa, mikä on 50 vuoden harrastusaikani toiseksi paras lukema. Hieno tilanne kaikesta sairastelusta ja työkiireistä huolimatta. Myöhäinen pääsiäinen ja siihen osunut lämmin jakso toi paljon uusia lajeja, myös varhaisia muuttajia. Harvinaisuuksien osalta lähinnä mukavia kategorian kolme pikkuharvinaisuuksia, kuten molemmat sirosuohaukat, kattohaikara, punakaulahanhi ja tulipäähippiäinen. Kovempia lajeja olivatkin ruskosotka ja nokisorsa, mutta ne ovatkin erikoisia yksilöitä, jotka ovat tulleet tytön perässä pohjolaan pesimään jo useampana vuotena peräkkäin.