2026 Matkakertomus linturetki Tanskaan

Retken osallistujat Christer Casagrande, Jaakko Hynninen ja István Kecskeméti

Teksti Jaakko Hynninen, kuvat István Kecskeméti

Perjantai 10.4.2026

Lähtö klo 13 Espoosta Chrisin kanssa kohti Vihtiä. Tavarat Istvanin autoon ja varsinainen retki alkaa.

Nopea pysähdys Vanjärvellä. Muutama tuhat hanhea pienellä tulvalla, suurin osa tundrahanhia.

Erikoisen kevään ansiosta lumesta tai tulvista ei ole tietoakaan.

Lyhyt pysähdys Aneriojärven lintutornilla. Vastarannalla vastavalossa viitisen sataa hanhea, 50 tavia, muutama silkkiuikku ja kaakkuri. Seuraavana Omenojärvi, joka on täynnä hanhia, arviolta 5000, suurin osa tundrahanhia, useampi sata valkoposkihanhea ja kymmenkunta taigametsähanhea. Uiveloita, haapanoita, tukkasotkia, kolme punasotkaa mutta ei ruskosotkaa. Kaulushaikara puhalteli pari kertaa. Koska laivan lähtöön oli vielä aikaa niin kävimme bongaamassa mandariinisorsan Turun Katariinanlaaksosta. Sieltä siirryimme vielä Hirvensalon Friskalanlahden lintutornille. Tyynessä illassa soidinsi pari taivaanvuohta, vuoden ensimmäinen kuovi lensi yli ja ruovikon päällä lenteli kaksi kalatiiraa, vuoden ensimmäiset nekin.

Viking Grace lähti ajallaan täysin tyynessä ja pilvettömässä säässä. Kevyt iltapala ja iltahuuto.

Päivän lajit 55

Lauantai 11.4.2026

Aamiaiselle 5.30. Sää edelleen tyyni, aurinkoinen, lämpötila -3 astetta. Ensimmäinen lintukohde

Hornborgasjön alue. Matkaa sinne reilut 300 km. Matka sujui leppoisasti hyvässä säässä ja tyhjillä teillä.

Matkan varrella muutama tundrahanhiparvi, useita hiirihaukkoja päivystämässä tien varsilla ja yksi

isohaarahaukka.

Hornborgasjön kurkipaikalla oli kohtuullisesti väkeä. Kurkia noin 4000, huippu ajoittuu kuun alkuun jolloin lintuja on 15-20000 välillä. Alueella on myös tuhansia hanhia ja muita vesilintuja. Järvi on noin 10 km pitkä ja sen rannoilla on useita lintutorneja. Tavallisimmista sisämaan vesilinnuista jäi uupumaan vain lapasotka ja heinätavi. Petolintuja näkyi säännöllisesti, merikotkia, hiirihaukkoja, ruskosuohaukkoja ja isohaarahaukkoja. Useampi nakkeli oli äänessä, samoin viitatiainen.

Majoituimme Lille Stugaan, joka on punainen mummonmökki, hyvä yhdeksi yöksi. Pihapiirissä

vihelteli vihertikka, joka kaipasi myrskyssä pari päivää sitten kaatunutta pesäpuuta. Pesintä oli ollut

jo käynnissä koska pesäkolosta oli vierinyt pari munaa. Illalla kuului lehtopöllö.

Pienestä Broddetorpin kylästä löytyi pitseria. Usein ainoa ruokapaikka, joka löytyy pienistä kylistä

on juuri pitseria, niin meillä kuin muuallakin. Hyvät maukkaat pitsat saimme.

Päivän lajit 64 ja retken 76

Sunnuntai 12.4.2026

Aamulla suunta kohti läheistä Ytterbergin lintutornia. Heti alkumatkasta komea koiras sinisuohaukka ja mulloksella viisi kivitaskua. Järvellä vesilintuja runsaasti, valtalajeina telkät, tukkasotkat ja tavit. Juuri ennen tornia uskomaton 150 vuorihempon parvi mullospellolla. Tornista kolme kuovia, metsäviklo ja mustakurkku-uikku.

Lyhyt vierailu läheisessä opastuskeskuksessa, jossa on hienot olosuhteet lintujen tarkkailuun ja sen lisäksi erinomainen kahvio. Vielä ennen matkan jatkamista vierailu majapaikan lähellä olevaan muinaishauta-alueeseen. Ihmetellä täytyy, kuinka valtavia kiviä on jo siihen aikaan pystytty siirtelemään.

800 millin optiikka ei ole paras, kun kuvataan 150 vuorihempon parvea. Kuvaa ei saa kokonaisuudesta, ja kuitenkin yksittäinen lintu jää pieneksi. Tunnistuskelpoiset kuvat kuitenkin.

Getterön kosteikolla opastuskeskuksen lisäksi on muutama gömsle, piilo. Niistä paikallisten lintujen tarkkailu on kätevää, kunhan saa kaukoputken korkeuden sopimaan ikkunaluukkujen korkeuksiin.

Seuraava kohde oli Getterön kosteikko, joka sijaitsee rannikolla Göteborgin eteläpuolella Varbergin kaupungin alueella. Kaupungin reunalla oli hieno kosteikkoalue, jossa useampi piilokoju ja hieno opastuskeskus. Oli laskuveden aika ja lietteet laajoja. Lintuja oli paljon ja niitä oli helppo seurailla. Avosettejä 130, kuoveja 90, meriharakoita 33. Kahvittelun jälkeen keskuksen pihalta komea muuttava koiras arosuohaukka aivan vierestä. Pian tapahtumassa olevan lähdön johdosta kamera oli poikkeuksellisesti repussa, István ei ehtinyt ottaa kuvia.

Stena Linen lautta lähti Göteborgista ajallaan ja lähes tyhjänä. Alkumatkasta olimme kannella auringon laskuun saakka. Laivan ympärillä lenteli yli 30 suulaa ja yksi nokiliitäjä. Frederikshavnin satamasta oli vielä puolen tunnin ajo pimeässä illassa Skageniin, jossa yövyimme Foldens-hotellissa.

Päivän lajit 83 ja retken 100

Maanantai 13.4.2026

Hotellin runsas ja hyvä aamiainen alkoi jo 6.30, jonka saimme nauttia ylhäisessä yksinäisyydessä.

Mamikset, toppahousut, pipot ja tumput päälle ja kohti Nordstrandia. Suosittu staijipaikka, jossa oli jo kolmisenkymmentä paikallista lintuharrastajaa. Staijaus tapahtui noin 5 metriä merenpinnan korkeudelta olevilta hiekkadyyneiltä, jotka sijaitsivat aivan meren tuntumassa. Meri oli täynnä lepääviä ja muuttavia vesilintuja. Gavioita (kuikkalintuja) oli reilusti toista tuhatta, mustalintuja meni jatkuvana virtana, samoin ruokkilintuja. Riuttatiiroja, merikihuja, suohaukkoja, varpushaukkoja, molempia haarahaukkoja ja hiirihaukkoja. Kuoveja muutti 210. Myös ensimmäiset haarapääskyt lentelivät dyynien välissä. Paikallinen kaulushaikara puhalteli hiekkadyyninen välisessä kosteikossa. Lintujen määrä kävi kyllä kateeksi. Kävimme myös niemen itäpuolella Grenessä, jossa muutto oli vaisumpaa ja kylmä tuuli osui paremmin.

Kahvit läheisessä majakkarakennuksessa, jossa myös sijaitsee alueen lintuasema, ja sen jälkeen kohti Tippernen kosteikkoa, jonne matkaa noin 300 km. Matkalla kävimme lounaalla Skernin kaupungissa olevassa leipomossa. Kunnon kahvit ja todella maukkaat skagenkatkarapusämpylät.

Tipperne on valtavan laaja kosteikkoalue keskisen Jyllannin länsilaidalla. Kaksi lajia oli ylitse muiden, valkoposkihanhia noin 30000 ja kapustarintoja noin 2500. Hieno alue, jossa kannattaa käydä.

Seuraavien päivien majoituspaikkana oli Rosengård Friland, joka on Store Darumin lähistöllä Riben

pohjoispuolella. Tilava kolmen makuuhuoneen asunto juuri sopiva meille. Esitteessä mainostettu järvinäköala kutistui pieneksi tulvalammikoksi, jossa uiskenteli sentään liejukana, rantapuussa lauloi harmaasirkku. Illalla kuului lehtopöllö pihaan. Matkalla olimme hankkineet pitsat iltapalaksi.

Päivän lajit 86 ja retken 117

Tuhdin ja asiallisen aamiaisen jälkeen on kevyt staijata Pohjanmeren rannalla. Suulia, kiisloja, ruokkeja, kihuja - kivaa!

Skagenin lintuasema sijaitsee tämän majakan yhteydessä. Luonnollisesti lintuasemalla oli kahvila ja kauppa.

Tippernessäkin oli "gömsle", ladon toisessa kerroksessa. Siellä oli pieni näyttely, mutta ei yllättäen kahvilaa. Tippernessä oltiinkin kuivin suin.

Tiistai 14.4.2026

Aamiaisen jälkeen ajoimme lähellä olevalle kosteikolle, jossa pesii vähintään 3000 naurulokkia ja joiden seasta pitäisi löytyä neljä mustanmerenlokkia. Sateinen ja sumuinen aamu ei tuottanut toivottua tulosta lyhyellä tähystyksellä.

Seuraava kohde oli Farön saari, jonne pääsee lautalla Esbjergin kaupungista. Lauttamatkan kesto noin 10 minuuttia. Tyypillinen paikallinen saari, jota ympäröi todella laajat hiekkasärkät, joilla on valtavasti kahlaajia ja vesilintuja. Tasaisin väliajoin taivaalla näkyy lintupilviä, jotka hienosti muuttavat muotoaan ja äkkiä putoavat horisonttiin. Monesti syynä on muuttohaukka, joka on pelästyttänyt parven lentoon. Suurimmat parvet ovat isosirrejä, suosirrejä ja kapustarintoja. Särkkien laajuus asettaa haasteita tarkkailulle, yleensä suurin osa linnuista on todella kaukana ja väreily kiusaa. Kannattaa myös selvittää vuorovesitilanne ennen retkeä ja liikkua sen mukaisesti.

Tähän aikaan rannoilla ei ollut juuri kulkijoita, syysmuuton aikoihin tilanne on varmaan toinen. Perussorsat lukuun ottamatta heinätavia, suosirrejä, isosirrejä, kapustarintoja, tyllejä kuoveja, punakuireja, punajalkavikloja, meriharakoita, riuttatiiroja, valkoposkihanhia, merihanhia. Paikallinen lintutiedotus oli ilmoittanut mustajalkatylleistä saaren pohjoiskärjessä. Kärki oli muutaman neliökilometrin suuruinen hiekkasärkkä, sai tyllit olla meiltä rauhassa.

Koska laskuveden huippu oli takanapäin, niin lähdimme kohti Mandön saarta, jonne vie noin 7 km pitkä tiekannas, joka voi ajoittain olla nousuveden alla. Tien varrella punajalkaviklot ja meriharakat olivat jo varanneet reviirinsä. Muut linnut olivat kaukana särkillä huolimatta kohtuullisen korkeasta veden

tasosta.

Vehreä Mandön saari on ympäröity kauttaaltaan penkereillä ja sitä kiertää hyvä autotie, jolta lintuja on helppo tarkkailla. Lintuja on paljon ja saaren kierros kestää aina muutaman tunnin. Valkoposkihanhia satoja, sepelhanhia, merihanhia, taveja, haapanoita, jouhisorsia, heinäsorsia, töyhtöhyyppiä, kapustarintoja, avosettejä punajalkavikloja, kuoveja, mustapyrstökuireja, nokikanoja, kottaraisia, merikotkia, ruskosuohaukkoja, tiltaltteja, pajulintuja, jne. Vuorovesi kannattaa huomioida, että pääsee saarelta takaisin mantereelle. Ulkopuolisilla särkillä näkee tuhansien lepäävien kahlaajien muodostamia ”mattoja”. Lidlin kautta asunnolle. Iltapalaksi pastanyyttejä ja Tuborgin olutta.

Päivän lajit 78 ja retken 131

Hienoa kulkea laskuveden aikaan Pohjanmeren pohjaa pitkin. Lietteitä kilometrikaupalla. Linnut kaukana.

Mandön saarelle menevä tie on hiekkaura meren pohjassa. Korkean nousuvedsn aikana se on reilusti veden alla, ja autoilu saareen mahdotonta. Retkemme aikana nousuvesi korkeimmillaan juuri ja juuri saavutti tien pinnan, joten pääsimme saarelle helposti - ja pois myös.

Mandön kostea ja vehreä (varsinkin myöhemmin keväällä) saari on helppo kiertää sitä reunustavaa pengertietä pitkin. Tuhannet valkoposkihanhet ja kapustarinnat ovat valtalajeja, kahlaajat (kuvassa mustapyrstökuiri) ja sorsat runsaslukuisia.

Keskiviikko 15.4.2026

Aamun kohde oli Blåvandshukin majakka. Majakan vieressä on lintuasema ja sen miehittäjät

suorittavat kolmen tunnin aamuvakiota seuraamalla merimuuttoa sekä rengastavat lintuja rantapusikoissa. Pieniä mustalintuparvia meni jatkuvasti, muutama kuikkalintu, merikihu, paikallisina riuttatiiroja, kalatiiroja ja neljä pikkutiiraa. Paikalliset harrastajat ovat aidanneet ja rauhoittaneet pikkutiirojen pesimäalueen ja saaneet aikaisiksi noin 20 parin pesimäyhdyskunnan. Majakan vieressä lauloi etelänsatakieli, tiltaltti, rautiainen ja majan katolle lennähtänyt mustapäätasku.

Aseman väen opastamana kävimme niemen toisella puolella olevalla ranta-alueella. Muutaman tuhannen levoton kapustarintaparvi esitteli lentotaitojaan. Edustan särkät täynnä lintuja, kahlaajien paratiisi. Suurin osa niin kaukana väreilyssä, että lajilleen määrittäminen ei oikein onnistunut. Kuoveja tuntui olevan satamäärin, tundrakurmitsoja tasaisesti, levottomia suosirri- ja isosirriparvia. Kävimme vielä niemen toisella puolella, lähes tyhjää nummea ja hiekkarantaa. Muutama niittykirvinen.

Seuraava kohde Filsön ennallistettu järvi, ajoaikaa noin tunti. Järven kunnostuksesta on vastannut

vakavarainen Arne Jenssenin säätiö, se on myös rakennuttanut ellipsin muotoisen betonipolun ja

tyylikkään keskuksen, joka ei valitettavasti ollut auki. Rantapusikossa lauloi ja näyttäytyi etelänsatakieli, pesää rakentava viitatiainen ja järvellä retken ainoa heinätavi. Varastorakennuksen aurinkopanelien alta kurkki naarasmustaleppälintu. Järvellä iso parvi valkoposkihanhia, sorsia, taveja, tukkasotkia, lokkeja ja muutama kalatiira, harmaahaikaroita ja jalohaikara.

Illaksi ajoimme Sneum Digesön altaalle. Vähän ennen allasta retken ainoa kattohaikara, pohjoiseen suunnannut lintu. Nyt kirkkaassa valossa mustanmerenlokit löytyivät helposti, kun tiesi mistä etsiä. Parikymmentä lapasorsaa, muutama harmaasorsa ja pari haapanaa sekä liejukana. Rantavallilta näkyi laajat särkät ja horisontissa Mandön saari. Kauempana isot kahlaajaparvet lensivät levottomasti, syynä muuttohaukka, joka kierteli alueella, tuli meidän editse ja laskeutui vähäksi aikaa aidan tolpalle. Hetken levättyään lähti määrätietoisesti takaisin kohti Mandön lietteitä.

Rannan edustalla satoja kuoveja, meriharakoita, lokkeja, sorsia, naurulokkeja ja kalalokkeja. Kova kolahdus kuului läheiseltä parkkipaikalta. Iäkäs naisautoilija oikaisi epähuomiossa liikaa, jolloin auto valui syvään ojaan, onneksi jäi pyörilleen, eikä ajajalle tullut järkytystä suurempaa vammaa. Käsivoimin ei autoa saatu ojasta, joten nainen lähti hakemaan hinausapua. Koti-illallinen jälleen ravitsevat kasvispitsat, Tuborgit ja jälkiruokana tiramisu.

Päivän lajit 94 ja retken 140

Blåvandshukin dyynirantaa. Ihanteellinen muutontarkkailupaikka hieman merenpinnan yläpuolella. Tanskan läntisimmän pisteen ohi muuttaa paljon pohjoiseen matkaavia lintuja. 

Blåvandshukin majakka ja lintuasema. Tällä lintuasemalla ei ollut kahvilaa, mutta ystävälliset miehittäjät neuvoivat meille hyviä lintupaikkoja.

Viereisestä Blåvandin kylästä (melkoinen kesäturistiloukko) löytyikin sivistynyt kahvila, kaakkuja ja lintupojille sopivan kokoisia viinereitä.

Torstai 16.4.2026

Aamulla suuntasimme Römön tielle. Tien molemmin puolin on usean kilometrin pituiset ja laskuveden aikaan myös leveät lietteet. Tiellä on pari levennystä, joihin voi pysähtyä ja tarkkailla rauhassa lintuja. Aurinkoinen sää aiheutti aika pahaa väreilyä. Sepelhanhia oli toista sataa, myös kuoveja, suosirrejä, isosirrejä oli runsaasti. Ristisorsia, punajalkavikloja, tundrakurmitsoja tasaisin väliajoin.

Vesi oli nousussa ja menimme kahville Lakolkin kylään odottamaan vuoroveden huippua. Ajatuksena, että linnut tulevat lähemmäksi tietä. Kylästä löytyi tunnelmallinen kahvila, joka oli antiikkikaupan yhteydessä. Monipuolinen kakkuvalikoima aiheutti valinnan vaikeuksia, tarkan pohdinnan jälkeen siitä onneksi selvittiin. Retken lämpimin hetki, 17 astetta ja täyttä aurinkoa ja kevään ensimmäinen kirjosieppo.

Kun palasimme pengertielle huomasimme, että taktiikkamme ei oikein toiminut, sillä suurin osa linnuista oli siirtynyt kauemmaksi tiestä, omituista. Kartalta löysimme läheisen metsäalueen. Teimme noin kolmen kilometrin kierroksen, välillä inhottavissa ruusupensaissa kompastellen. Kompastelu tuotti mukavia uusia lajeja retkilistaan, hippiäinen, palokärki, peukaloinen, kangaskiuru. Istvanin toivomaa tammitikkaa ei osunut kohdalle, ainoastaan muutama käpytikka.

Loppupäiväksi ajoimme Mandöhön. Mennessä oli nousuveden aika, tien ja veden pinnan ero oli

muutamassa kohdassa reilut kymmenen senttiä. Se ei aiheuttanut ongelmia, hyvin päästiin saareen. Linnut olivat edelleen kaukana lietteillä, ainoastaan meriharakat ja punajalkaviklot lähellä. Saaren niityt sen sijaan olivat edelleen täynnä pääosin samoja lintuja kuin pari päivää aikaisemmin.

Tähän vuoden aikaan ihmisiä on vähän ja päiväkahvit jäivät juomatta, koska kaikki paikat olivat jo kiinni. Saaren ulkopuolisilla särkillä edelleen tummempia ”juovia” jotka olivat tuhansien lepäilevien lintujen parvia. Pääsääntöisesti kapustarintoja ja isosirrejä. Tunnistusta haittasi taas kova väreily, minkä takia kaukoputkesta ei juuri ollut apua. Isot harmaat möykyt ovat lepäileviä hylkeitä, joita voi olla useita kymmeniä. Yllätykseksemme emme tavanneet kummallakaan kertaa muita lintuharrastajia. Kotimatkalla haimme omatoimi-illallistarpeet ja pari Tuborgia ja sitten majapaikkaan, jossa viljelijöiden kevätaskareet tuoksuivat.

Päivän lajit 85 ja retken 148 

Römön tie, kannas mantereelta saarelle. Vesi nousi ja toivoimme sen tuovan linnut lähilietteille, mutta ei onnistunut.

Matkan ehdottomasti näkö- ja makuaistille maukkain kahvila.

Perjantai 17.4.2026

Aikainen herätys ja suunta kohti pohjoista ja Hirtshalsin majakkaa, matkaa lähes 300 km. Lähes koko matka oli sumuista ja sama ongelma oli, kun pääsimme majakalle. Todella hieno entisöity majakka korkealla rantapenkereellä, josta varmaankin hienot näkymät merelle, nyt vain tiivis harmaa seinämä. Saksalaiset olivat viime sotien aikana linnoittaneet majakan ympäristön, joten betonirakenteita oli laajalla alalla.

Sumu ei näyttänyt hälvenemisen oireita, joten jatkoimme kohti Skagenin kaupunkia ja samaa majapaikkaa kuin tullessa. Matkaa sinne ainoastaan 40 km. Kun pääsimme jokusen kilometrin rannikosta niin sumu hälveni ja aurinko tuli esiin.

Ajoimme suoraan kaupungin eteläpuolella olevalle Flagbakkenin kukkulalle. Suosittu kukkula oli

täynnä paikallisia staijareita. Taivas oli täynnä muuttavia haukkoja, joista pääosa hiirihaukkoja.

Parhaissa nousutorneissa yli 70 haukkaa. Päivän kohokohta oli keisarikotka, se oli mennyt tuntia

aiemmin saapumistamme. Iso osa linnuista meni läheltä ja niitä pääsi ihailemaan rauhassa. Reilu kolmen tunnin aikana hiirihaukkoja 1300, varpushaukkoja 150, haarahaukkoja 4, isohaarahaukkoja 9, 6 kalasääkseä, 5 merikotkaa, 3 ruskosuohaukkaa, sinisuohaukka, arosuohaukka, piekana, ampuhaukka sekä kolme räystäspääskyä.

Majoittumisen jälkeen ajoimme Greneen, joka sijaitsee kaupungin pohjoispuolella aivan Skagenin niemen kärjessä. Täälläkin vanhoja betonibunkkereiden jäänteitä. Kyllä saksalaiset ovat aikoinaan tehokkaasti

linnoittaneet Tanskan rannikkoa. Parin tunnin tarkkailu tuotti kolme sepelrastasta, nuolihaukan, etelänkiislan ja molemmat leppälinnut.

Ensimmäinen kunnon illallinen nautittiin hotelli Skagenin ravintolassa, paistettua punakampelaa ja hyvää viiniä.

Päivän lajit 74 ja retken 157

Hirtshalsin ranta oli sumuinen. Meren kuuli ja haistoi, muttei nähnyt. 

Lauantai 18.4.2026

Aamulla menimme tulomatkalla tuttuun Nordstrandiin, joka on myös Tanskan pohjoisin piste.

Muutto oli huomattavasti vaisumpaa kuin viikko sitten. Pieniä mustalintuparvia muutti tasaisesti,

samoin gavioita ja vähäisiä määriä ruokkilintuja, riuttatiiroja ja muutama haarapääsky. Kolme

merikihua, viisi sinisuohaukkaa, arosuohaukkakoiras, piekana. Yksittäisiä hiirihaukkoja, haarahaukkoja ja

isohaarahaukkoja.

Ennen huoneiden luovutusta kävimme paikallisessa leipomokahvilassa. Paakkelssit olivat huolella

tehty, voita ja sokeri ei oltu säästelty, kovasta tahdosta huolimatta koko tekelettä ei pystynyt

syömään, harvinaista. Huoneiden luovutuksen jälkeen menimme Flagbakkenille. Yllätys oli melkoinen, kun paikalla oli vain muutama harrastaja. Eipä muuttokaan ollut lähelläkään eilistä. Saatiin sentään retken lajeiksi nokkavarpusen. Hiirihaukkojen joukossa oli kaksi hyvin valkoista börringer hiirihaukkaa, joita sai rauhassa ihailla niiden kaarrellessa hyvässä myötävalossa. Lähestyvä pilvi ja saderintama hiljensi muuton.

Lähdimme kohti Frederikshamnia. Matkalla teimme pari pistoa rannalle ilman merkittäviä havaintoja, haahkoja, kuoveja punajalkoja ja tukkakoskeloita. Puolivälissä matkaa alkoi luvattu sade. Aikaa oli ruhtinaallisesti lautan lähtöön. Lauantai-iltapäivä, kaupungin kadut tyhjiä ja ruokapaikat kiinni. Puolentoista tunnin kävelyllä tuli keskusta tutuksi ja vihdoin saimme kiinalaista ruokaa. Lähes tyhjä lautta lähti ajallaan kohti Göteborgia. Kolmen tunnin torkkumisen jälkeen olimme perillä pimeässä ja sateisessa kaupungissa.

Päivän lajit 75 ja retken 157

Sunnuntai 19.4.2026

Suuntana Tåkernin lintujärvi, matkaa Göteborgin laivarannasta lähes 300 km. Aamukahvipaikan löytäminen tuotti vaivaa, koska ennen aamuviittä ostokset huoltamoilla joutui tekemään luukun kautta. Varmaankin seurausta hankalasta jengirikollisuudesta. Alkumatkasta vettä satoi melko rankasti, onneksi liikennettä ei juuri ollut.

Tåkern on rannoilta rehevä yli 10 km pitkä järvi, jossa on todella hieno ja iso opastuskeskus ja sen ympärillä isot pitkät pitkokset, joita pitkin pääsee ruovikon keskellä oleville tarkkailupaikoille. Keskuksen edessä on iso äänekäs naurulokkiyhdyskunta. Tukkasotkia oli varmaan yli tuhat, myös punasotkia oli joitakin kymmeniä, kaikki anakset heinätavia lukuun ottamatta, merihanhia runsaasti, osalla jo poikaset.

Kymmenkunta kalatiiraa, runsaasti silkkiuikkuja, muutama uivelo ja isokoskelo ja koiras punapäänarsku, joka näytti kiinnostavan paikallisia harrastajia. Meillä siitä ei ollut ennakkotietoa. Meitä ehkä eniten ilahdutti kaulushaikaroiden ja ruskosuohaukkojen runsaus. Järven ympärillä on useita lintutorneja, joihin on helppo päästä. Hieno alue joka onneksi säästyi aikoinaan kuivaukselta viime hetkillä.

Sitten olikin suora ajo Tukholmaan ja Viking Linen lauttasatamaan. Lautta lähti klo 20:00 ja oli Turussa 7:30. Ajelimme Vihdin kautta kotiin kirkkaassa auringon paisteessa. Ajon aikana ihmettelimme rutikuivaa luontoa, kaikki perinteiset tulvapellot olivat poissa, samoin kuin linnut, aika hämmästyttävää.

Päivän lajit 81 ja retken 160

Tanska on hieno lintumaa ja siellä on helppo liikkua. Varsinkin Jyllanti tarjoaa monipuoliset olosuhteet, länsirannalla valtavat dyynialueet satoine tuhansine lintuineen, pohjoisessa hyvät muuton havainnointikohteet ja sisämaassa lukuisat kosteikot. Lintumäärät ovat aivan hurjat, kun niitä vertaa kotimaan havaintoihin. Alueiden laajuus asettaa omat haasteet, linnut ovat kaukana ja usein kova väreily tekee sen, että kaukoputki on aika usein hyödytön kapistus. Tähän aikaan kaikkialla oli väljää eikä turisteista ollut haittaa, lintuharrastajia emme juuri kohdanneet muualla kuin Skagenissa.

Paikallisten harrastajien mukaan paras aika on heinä-elokuussa, jolloin vanhat kahlaajat ovat liikkeellä. Valitettavasti silloin on myös pahin lomakausi ja joka paikka on täynnä turisteja. Meille sopii kyllä väljä kevätretkeily paremmin.

Tåkernin opastetaulut olivat erinomaiset.