2025 Helmikuun vuodenpinnat
Jaskan kanssa 1.2. aamulla matkalla Bongariliiton 50-vuotis juhlaseminaariin Lauttasaaressa Länsiväylällä valaisinpylväässä tuulihaukka, 83. vuodenpinna. Juhlaseminaari oli antoisa monin tavoin. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla eri tavoista joilla linnut harhautuvat muuttoreiteiltään sekä levinneisyysalueeltaan. Myös mielenkiintoinen oli keskustelu lintukirjallisuuden kuvituksesta. Korkealaatuiset piirroskuvat mielletään selkeämmin ymmärrettäviksi kuin tarkat valokuvat, ehkä siksi, että valokuvissa on mielelle liikaa yksityiskohtia. Lisäksi piirroksilla saadaan lajikuvat paremmin keskenään vertailukelpoisiksi värisävyjen, valaistuksen ja valon suunnan osalta. Yksi esitelmöitsijöistä oli irlantilainen Killian Mullarney, joka valotti henkilökohtaista 50 vuoden lintuharrastustaan ja lintupiirtäjän uraansa. Hänelläkin 50 vuotta takana. Mielenkiintoista kuultavaa!
Kirjoittaja ja enkelit
Sunnuntain 2.2. retkeily sujui hyvin harvinaisen talvehtivan rantasipin perässä Talissa. Varhaisen aamun havainnon jälkeen lintu katosi, eivätkä kymmenet huippubongarikaan sitä enää löytäneet, siis en minäkään. Koskikara löytyi siitä, missä kara ja sipi olivat olleet aamulla, muttei sipiä. Talissa oli lähes koko pääkaupunkiseudun ponkareiden kerma. Mätäoja ja siihen yhdistyvät purot sekä osa metsäpohjan lampareita olivat sulat, samoin Iso-Huopalahden rannat. Rantasipillä oli tilaa valita paikkansa, ja se selvästi kartteli lintumiehiä. Lintua ei aamun jälkeen sinä päivänä löytynyt, eikä myöhemminkään. Minne lie katosi.
Lintuharrastajien joukossa on onneksi kasvavassa määrin naisia, mutta puhun silti lintumiehistä. Suotakoon se. Mutta Talin tilaisuus muuttui mukavaksi sosiaaliseksi seurusteluksi, kun lintua vaan ei löytynyt. Mukavaa sekin.
Lopulta sain tarpeekseni, ja lähdin etsimään tiedossani olevaa talvehtivaa jänkäkurppaa. Paikkaa en kerro, vaikka moni lukija sen tietää. Kurppa (84.) löytyi, kuva on ohessa. Nokka osin mudassa, paikoilleen jähmettyneenä, suojaväriinsä luottaen. Muutaman 2.2. pinnan havaitsemisen jälkeen loppu sunnuntaipäivästä meni mukavasti sukulaistunnelmissa.
Lauantaina 8.2. taas mukavia sukulaisrientoja, nyt 85 vuotissyntymäpäivien merkeissä. Matkalla Sahikseen yritin pulmusta Riihimäen Sammalistonsuolla, pikku-uikkua Tampereen Viinikanojalla sekä pohjantikkaa Halimasjärvellä. Loistava onnistuminen, hylsyjä kaikki. Eivät siis löytyneet. Sen sijaan seuraavana päivänä Porissa oli mukavaa retkeillä, pöllöjä, vuorihemppoja, kevään aikaisia lajeja pulmunen, uuttukyyhky ja mustavaris. Vuodenpinnat jo 94, ennätysmäärä!
Viinikanoja, ei pikku-uikkua
Halimasjärvi, ei pohjantikkaa
Pori, helmikuisen meren tyrskyjä
Vuorihemppoja
Lauantaina 15.2. lintupoikien kanssa Hankoon, jossa troolista karanneen kalasaaliin vuoksi oli yli viikon ajan ollut tuhansia lokkeja kaloja syömässä. Joukossa 1-2 isolokkia ja useita aroharmaalokkeja. Yksi aroharmaalokki oli vielä paikalla, mutta vasta iltapäivällä, kun olimme jo kauempana Tulliniemenrannasta. Kaunis päivä ja erityisen kaunis maamme eteläisin hiekkaranta.
Talvi on vihdoin kiristymässä, ja Hangon sisälahdet alkavat jäätyä. Vedagrundetilla vielä lähivedet sohjossa, ja useita joutsenia jäänmurtajina pitää matalaa vesialuetta avoinna. Laulujoutsenperhe saa lopulta tarpeekseen, mutta onpa perheellä kokoa. Kaksi aikuista ja 5 poikasta! Vuodenpinnoja onneksi parit, tukkakoskelo ja isokäpylintu.
Loppukuun iltoina vielä pöllöretket Vihdissä. Yhtenä iltana melkein tyyntä, kirkasta, pakkassää, mutta vain huuhkaja äänessä. Toisena pilvistä ja tuulista, viiru- ja lehtopöllö äänessä. On vaikeaa olla pöllö ja arvioida mikä olisi hyvä saa laulella. Näin helmikuun loppuun mennessä olin havainnut 98 lajia, joka on toiseksi paras määrä. Tämä lajimäärä vastaa vuoden kalenteripäivää 9.4., joten tämä alkuvuosi onnistuu hienosti tavoitteen mukaisesti (eli vuodenpinnoja enemmän kuin kalenteripäiviä). Loput helmikuusta menikin sitten keuhkokuumeen sairastamiseen ja toipumiseen. Tällä iällä näköjään kannattaa enemmän kuunnella kehoaan ja ottaa lyhyetkin kuumetaudit tosissaan, jotta niistä ei seuraa ikävämpää.
Helmikuun vuodenpinnoista kaksi lajia, sinisuohaukka ja jänkäkurppa, ovat myös minulle uusia lajeja helmikuulle. Kurppien talvihavainnointia olen karsastanut ihan suojelusyistä. Mutta tämä jänkäkurppa oli monien tiedossa ja katsoma, ja sen selviytymisennuste leudossa talvessa on varsin hyvä. Muuten helmikuun vuodenpinnat ovat kaikki peruslajeja. Osa lajeista, kuten pöllöt, pulmunen ja vuorihemppo, on syytäkin havaita talvikauden aikana. Näistä talvella havaittavista jäi kuitenkin peltopyy, tunturikiuru ja tundraurpiainen havaitsematta. Muutama keväisempikin peruslaji tuli havaittua (uuttukyyhky, mustavaris), joten talvikausi saatiin mainiosti päättymään ja seuraavaksi kohti kiihkeää lintukevättä.