Kesäkauden 2025 vuodenpinnat

Kesäkausi (kesä-elokuu) alkoi siitä, mihin toukokuu päättyi, eli perinteiseen Lapin linturetkeen lintupoikien kanssa. Kuun vaihteen yövyimme Rovaniemellä paljon puhutussa yksityismajoituksessa. Lapinretkestä oma bloginsa.

Lapinretken jälkeen yölaulajia Vanjärvellä, ja viimeinen Nuuksiolaskenta. Kesä painottui erilaisiin pakkaamisiin ja tavarakuljetuksiin. Banaanilaatikot tulivat tutuiksi, kun pakkasimme mm. sata hyllymetriä kirjoja. Hauiksetkin kasvoivat, kun nostelin näitä kirjalaatikoita korkeiksi pinoiksi.

Muutamia spondeja ja bongattuja hyviä havaintoja kuitenkin kesäkaudella. Sponde ensin; Lapista retken aikaisen ajankohdan takia jäi saamatta lapinuunilintu, yksi myöhäisimpiä muuttolintujamme. Laji löytyi yllättäen kesäkuun puolivälissä Hausjärveltä keskeltä rippijuhlia, jossa laulava lintu kulki rauhallisesti pihapiirin läpi kohti pohjoisia pesimäseutuja. Raisionlahden tundrakurppelo ja Siltamäen mandariinisorsa oli pakko ponkata, samoin Vermossa hyvin pitkään oleillut töyhtökiuru.

5.7. osallistuimme Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen kesäralliin, jossa kilpailualue oli tällä kertaa koko yhdistyksen alue. Kisan loppuvaiheilla otimme yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan varmistaaksemme, missä purkutilaisuus oli. Kävi ilmi, että joukkueita oli vain kolme, joista yksi ekojoukkue, ja päätimme yhdessä, ettei purkua sitten järjestetty. Taisimme kisan voittaa, eikä se jää suurten saavutusten joukkoon. Mutta mukavaa oli retkeillä hyvässä seurassa. Linturalleissa on aina oma tunnelmansa, lajien etsimisen kiihko ja pieni jännitys, joka tiivistyy loppua kohti.

Alussa mainittujen pakkaustöiden vuoksi emme Porissakaan mökillä ja retkillä ehtineet kesäkaudella kuin kerran, ja sekin lyhyesti. Mutta se kerta kannatti. Perjantaina 25.7. Sannannokan lintutornissa havaitsin sirriparvessa suosirrin kokoisen pitkulaisen muodon (pitkät pyrstön yli ulottuvat siivet) omaavan sirrin. Se ruokaili lietteillä 80 suosirrin ja kahden pikkusirrin kanssa, olipa paikalla myös yksi mustapyrstökuiri. Pekka Saikon kanssa pitkän tarkkailun jälkeen lintu lennähti, ja valkoinen yläperä ja musta pyrstön kärki lopulta ratkaisivat, valkoperäsirri. Elämäni ensimmäinen, ei 1990-luvulla Kanadassa, ei missään aiemmin. Sponde elis (itsenäisesti ilman ennakkotietoa havaittu elämälle uusi laji). Lintu näkyi illalla myötävalossa vielä hienommin, ja Mäkelän Esa sai siitä hienot kuvat. Esalla muuten on oma bloginsa, jonka nimi ”Sannannokalta tuulee” lämmittää mieltä.

Elokuussa miellyttävä Viron linturalli, retkeilimme Haapsalun ympäristössä. Virossa on enemmän lintuja ja myös enemmän eteläisiä lajeja kuin meillä. Viron linturalli on hyvin suosittu, ja näissä karkeloissa jäämme yleensä puolivälin paikkeille. Mutta hyvässä seurassa sain olla, Chrisi, Jaska ja Seppo. Eikä haitannut, vaikka joukkueemme keski-ikä oli 76 vuotta.

Merimetsot ja lukuisat kahlaajat ovat runsaslukuisia, varsinkin kahlaajat keskellä parasta syysmuuttoaikaa elokuussa.

Elokuun lopulla osallistuimme Terhin kanssa vielä lähes viikon kestäneelle gregoriaanisen laulun kurssille, jonka yhteydessä ehdimme retkeilläkin. Aroharmaalokki jakuningaskalastaja tulivat vuodenpinnoiksi laulun ilon yhteydessä. Kävimme myös katsomassa Suomen toisen onnistuneen kattohaikaran pesinnän Topi-poikasta. Hyvin osasi lentää, lähti pesästään ja otti korkeutta, palasi kuitenkin kaatopaikalle emonsa seuraan. 9.9. iltapäivällä Topi ja emo lensivät läpi pääkaupunkiseudun, joka on hyvin dokumentoitu mm. lintutietopalvelu Tiiraan.

Kesäkauden päätteeksi vuoden lajimäärä oli 250, huonoin kymmeneen vuoteen. Kovin moni harvinaisuus ei osunut lähelle, ja muutama tavallinen laji jäi saamatta. Keräkurmitsa, Lapin tyyppilaji, jäi keväältä ja kesällä Lapista saamatta, syksyllä se on hyvin vähälukuinen läpimuuttaja. Rantakurvi jäi myös saamatta, mutta laji on jo niin vähälukuinen, ettei sitä joka vuosi löydäkään. Aina ei ehdi retkeillä, kun työ tai muut kiireet vievät ajan.

Kesäkausi on yleisesti ottaen hyvää aikaa retkeillä. Osa linnuista, varsinkin myöhäiset saapujat vielä laulavat, maastossa on lentopoikueita ja loppukesää kohti syysmuutto käynnistyy. Haukoilla ja kahlaajilla heinä-elokuun syysmuutto on näyttävää. Kahlaajilla ensin vanhat linnut muuttavat, elokuun lopulla ja syyskuun alussa nuoret kahlaajat. Vanhoilla kahlaajilla juhlapuku vaihtuu syysmuuton aikana kohti talvipukua (jota ne eivät meillä vielä saavuta). Loppukesällä ja alkusyksyllä maastossa on vanhoja vaihtopukuisia ja nuoria kahlaajia. Varsinkin sirrien osalta tämä on tunnistamisen kannalta kutkuttavaa. Palataan kahlaajien tunnistamiseen myöhemmin.