Lappi kesäkuu 2025

Christer Casagrande

Jaakko Hynninen (teksti)

Istvan Kecskemeti (kuvat ja kuvatekstit)

Perjantai 30.5.2025

Aamulla lähtö 2.15 Tapiolasta, auton vaihto Vihdissä. Ensimmäinen pysähdys Vanjärven punaisella ladolla, jonka luona surisi pensassirkkalintu. Toinen pysähdys kilometriä myöhemmin. Äänessä pensas- ja ruokosirkkalinnut, luhtahuitti, kaulushaikara ja useampi ruokokerttunen.

Porintie oli tyhjä ja sumuinen. Tuhti aamiainen Porin Nesteellä, joka oli ainoa niin aikaisin auki oleva huoltoasema.

Enäjärven lavalla aluksi sumua, joka alkoi vähitellen hävitä. Mustatiiroja eikä nokisorsaa näkynyt lyhyellä tähystyksellä. Punavarpunen, mustapääkerttu, lehtokerttu, tiltaltti ja ruokokerttunen aktiivisesti äänessä. Järvellä tiiroja, pikkulokkeja, taveja, heinäsorsia poikasineen, lapasorsapari, muutama tukkasotka ja useampi silkkiuikku. Valtalaji, joka tuntuu lisääntyvän ja pesiikin runsaana järvellä, oli merimetso, useita satoja.

Reposaaren mandariinisorsat eivät olleet paikalla, kuusi meriharakkaa ja punatulkku. Lankosken virtavästäräkit olivat näkyvästi esillä, emot ja kaksi isoa maastopoikasta. Kahvit viereisessä kahvilassa. Seinillä täytettyjä lohia, jotka saatu koskesta, suurin 18 kg.

Pitempi ajo-osuus Evijärven Särkijärvelle. Alkumatkasta lyhyt helpotuspysähdys toi koirassinisuohaukan. Lapuan kohdalla ajoimme pienen peltolenkin toiveena peltosirkku, ei toteutunut. Ainoastaan keltasirkku, pajusirkku ja tuulihaukka sekä kaikille uusi lintutorni.

Särkijärven mustatiirat olivat paikalla useamman yksilön voimin, samoin nuolihaukka, fasaani ja käenpiika. Onneksi tiirat näkyvät tieltä, koska kävelyreitti kosteikolle on hankala löytää. Siirryimme Kaustisten kautta meren rannalle Kokkolan Elbaan. Matkalla myöhäinen lounas Kokkolan Pacho Villassa. Elban ranta oli lähes tyhjä, muutama tavi, haapana, meriharakka ja koskelopoikue. Hyvinkin päivän vanhat pallerot jo osasivat sukeltaa.

Vähän sama tilanne oli Marinkaisten Harjukarin lintutornissa, kahlaajat olivat jo menneet, vain pari kuovia ja punajalkavikloa, pikkukuovi, valkoviklo ja pikkutylli. Paikalliset laulujoutsenet, kurjet, valkoposkihanhet ja merihanhet laidunsivat rannalla, joukossa yksi tundrahanhi. Nuolihaukka lennossa ja palokärki äänessä.

Himangan keskustassa kaksi turkinkyyhkyä vakiopaikassa lampun päällä. Majoituspaikka perinteinen Kalajoen Juusolanmäki. Iso neljän hengen huoneisto ja lupa lämmittää talon sauna. Ennen saunaa kävimme Kalajoen Vihaspauhassa, jossa kaksi pikkutiiraa, seitsemän merikihua, niittykirvinen ja karikukko. Päivällä ollut lämpö oli kadonnut jonnekin, mittari näytti 10 astetta, jotenkin tyypillistä tälle keväälle. Onneksi voidaan lämmittää sauna.

Vaisun päivän lajimäärä kuitenkin 104. 

Kalajoki ei petä, pikkutiira on varma pinna. Myös majoitus on meille priimaa.

Lauantai 31.5.2025

Kevään viimeinen päivä alkaa kunnon aamiaisella. Tuhruinen sää, vettä ripottelee ja lämpöä 9 astetta. Ajoimme suoraan Raahen Pattijoen suiston lintutornille. Hyvä perinteinen paikka, jossa laaja rantaniitty. Merihanhia on runsaasti ja suurella osalla jo poikaset. Yhden poikueen emolla sininen kaularengas, jossa valkoinen tunnus WP 2. Karikolla iso naurulokkiyhdyskunta ja kaksi karikukkoa. Lapasorsia, jouhisorsia, haapanoita, taveja ja heinäsorsia runsaasti, pari tummaa merikihua. Kymmenkunta suokukkoa pitää turnajaisia, kuusi merikotkaa istuu kivillä, kyhmyjoutsenten seurassa kolme ristisorsaa, merellä 15 muuttavaa kaakkuria ja retken eka ruskosuohaukka, koiras. Pikkulintuja vähän, niittykirvinen, pajulintu, ensimmäinen pensastasku, kivitaskupari. Tiirassa ilmoitettua sitruunavästäräkkiä emme löydä, muutaman västäräkin kuitenkin. Sää on edelleen tuhruinen ja vesikuuroja ajoittain.

Tauvon torni on enemmän maisematorni, tällä kelillä hyvä koska siinä on katto. Hiljaista oli, ulapalta löytyi sentään 18 mustalintua. Kesäkahvila oli auki ja Chrisi pääsi lunastamaan lupaamansa jätskit ja kahvin raparperipiirakan kera.

Matkalla Virkkulaan tuli muutama kunnon vesikuuro, yksi närhi sentään lensi tien yli. Torni oli yllättäen kokonaan meidän käytössä. Vesi oli korkealla eikä lietteitä ollut lainkaan. Kymmenen merikotkaa päivysti kivillä ja kalamajoilla. Heinätavipari, muutama jouhisorsa ja kolmenkymmenen tukkasotkan parvessa neljä punasotkaa ja yksi koiras lapasotka. Kolme ruskosuohaukkaa, joita ahdisteli kaksi mustapyrstökuiria, ainoat jotka näimme.

Matkalla perinteiselle hylsypaikalle Oritkariin näimme Limingassa kaksi turkinkyyhkyä tien yli lentämässä. Lumenkaatopaikka ei pettänyt tälläkään kertaa, pari pikkutylliä, punavarpunen mutta ei rantakurvia. Lumenkaatopaikan alue on suljettu liikkumiselta johtuen juuri rantakurvin pesinnästä. On tuuria havaita laji tähän aikaan, jolloin hautominen on käynnissä, ja yksilöiden liikkuminen vähäistä.

Rovaniemelle ajoimme uutta googlen ehdottamaa reittiä Yli-Iin kautta, josta ostimme ikimuistoiset

päärynäjogurttijuomat, ei ollut paras valinta. Majapaikka airbnb asunto Rovaniemen reunalla. Mozzarella pitsat punaviinin kera illalliseksi, kanelikorppu jälkkäriksi.

Päivän lajit 87, retken 119.

Raahen Pattijokisuun lintutornista avautuu laaja maisema pohjoiseen kohti Tauvoa. Merihanhilla poikaset, pikkulokit hyönteispyynnissä. 

Tauvonniemen länsiranta on minulle nuoruudesta nostalginen paikka.

Vuodesta 1976 lähtien siellä retkeilin säännöllisesti aina 1990-luvun alkuun, sitten harvemmin. Vasta vähän aikaa sitten on rannalle rakennettu näköalatorni, ei varsinainen lintutorni, mutta kyllä sieltäkin muuttoa näkee. Kaasannokka ja Kullikari toki ovat muutonseurabtaan paremmat paikat. Tauvon kalasataman kesäkioski oli kerrankin auki, ja sieltä sai vaativalle lintuharrastajalle varsin hyvät eväät.

Sunnuntai 1.6.2025

Kesä alkaa pilvisenä, vettä sataa, lämpöä 7 astetta. Lähdemme kohti Kiilopäätä. Matkalla käymme kahvilla Sodankylän Nesteellä paikallisen parlamentin vieraana. Sattasen kannaksella pysähdys. Kuusi mustalintua, kymmenkunta suokukkoa, haapanapari, tukkasotka, rantasipi, tukkakoskelo, härkälintu, valkoviklo, räystäs-, törmä- ja haarapääsky. Ilmakkiaavan pitkokset edelleen hajalla ja veden alla, ei tarvetta pysähdykselle. Vuotson kohdalla valkoinen riekko lentää tien yli, vähän myöhemmin musta palokärki.

Kiilopää oli sumun sisällä ja vettä satoi kevyesti. Siirsimme kapuamisen iltapäivään, joten lähdimme Kutturan tielle. Tien reunoilla näkee kullankaivuun nurjemman puolen. Todella irvokkaita kohteita, tuntuu ihmeelliseltä, että edelleen voi luontoa piittaamatta kaivaa toisen omistaman mailla kultaa. Ollaan me monissa luontoasioissa edelleen kivikaudella, ikävä kyllä. Onneksi lintujakin löytyi, kuukkeli, lapintiainen, koppelo, teeri, vihervarpunen, järripeippo, leppälintu ja urpiainen.

Kävimme kirjautumassa hotelliin Saariselällä. Samalla söimme lohikeittolounaan, jonka jälkeen ajoimme takaisin Kiilopäälle. Sää oli poutaantunut, lunta ei ollut, joten raikkaassa säässä oli hyvä kavuta tunturiin. Heti alkumatkasta pari kevätpukuista riekkoa, pää ja kaula tumman ruskea muuten valkoinen. Pikkulinnut vähissä, muutama niittykirvinen ja kivitasku. Huippua lähestyttäessä löytyi ensimmäinen vielä täysin valkoinen kiiruna. Huippua kierrettäessä löytyi neljä lisää, samoin neljä kivitaskua, kolme pikkukuovia ja muutama kapustarinta. Keräkurmitsaa ei onnistuttu näkemään. Alas tullessa pääsimme ihailemaan kahden kiirunan soidinlentoesitystä, jota kesti parikymmentä minuuttia. Lähimmillään kiirunat menivät parin metrin päästä hurjalla vauhdilla. Olipa upea luontokokemus. Kävimme vielä komppaamassa Kaunispään rinteen keräkurmitsan toivossa, turhaa, vain neljä kapustarintaa ja pikkukuovi.

Päivän lajit 53, retken 130.

Kiilopää taas kerran. Nattaset eteläisessä horisontissa, pohjoisrinteellä lunta.

Näitä lapin lintujahan tänne tultiin näkemään. Lapintiainen, koppelo, riekko ja kiiruna. 

Maanantai 2.6.2025

Aamupalan jälkeen kohti Ivaloa, josta viime päivinä on ilmoitettu hyviä havaintoja. Mustapäätasku oli ensimmäisenä vuorossa. Pellon reunassa oli useampi havannoitsija, jotka olivat jo muutaman tunnin turhaan odotelleet lintua. Eipä meilläkään sen parempaa tuuria, joten siirryimme Pikku Petsamon tielle jossa kuulimme vaisun pikkusirkun, pohjansirkku oli vaiti. Retken ensimmäinen piekana kaarteli pellon yllä. Kävimme Akujärven itäpuolella katsastamassa sinpyrstöpaikan ilman tulosta.

Lähdimme kohti Karigasniemeä. Ilma oli harmaa ja tihkusateinen. Muotkan Ruotkun ruokinta oli lopetettu, eikä paikalla ollut lintuja. Gieslajohkan majapaikalla purettiin kesäjuhlien rakenteita ja kahvilan edessä oli suljettu kyltti. Pihalla oli muutama automaatti ja niillä kolme tavokuurnaa 2/1, koiras punatulkku, urpiainen ja muutama vihervarpunen. Kahvilan ovi oli auki, joten menimme kuitenkin sisään ja kyselimme kahvia. Sitä järjestyi, kun lupasimme täyttää ruokinnat. Joella ei näkynyt koskikaraa.

Kaamasmukan kohdalla oli kolme tunturikihua. Pyhällä lähteellä ja sen ympäristössä keltavästäräkkejä, liroja, pajusirkkuja, kirjosieppoja, mustaviklo, taivaanvuohi, sinirinta, kaksi tilheä, taveja, tukkasotka pari ja 14 vesipääskyä. Pikainen vierailu Piesjängän ”kylässä”, aito neukkutunnelma edelleen, puoliksi kaluttu poron raato keskellä kylää. Neljä punakuiria, koiras jouhisorsa, taveja, tukkasotka pari, kuusi tylliä, suosirri ja kaksi jänkäsirriäistä. Taivaalla muutama kapustarinta äänessä. Pikkulinnut olivat hiljaa sateessa tai

niitä ei ollut.

Majoittuminen Kalastajan majataloon. Kuten tavallista pientä säätöä. Varaamaamme asuntoa ei voitu antaa, koska sieltä oli hävinneet sähköt. Tilalle saatiin hyvä siisti huoneisto ja saunan käyttöoikeus samaan hintaan. Tankkasimme majatalon ravintolassa ja lähdimme kohti Nuvvusta, keli edelleen sateinen.

Pikkukanadanhanhi löytyi hyvien nuottien ansiosta, muut kovat olivat häipyneet. Tulvalla oli paljon

vesilintuja, jouhisorsia, haapanoita, taveja, sinisorsia, harmaasorsa, pari valkoposkihanhea, kahdeksan metsähanhea, kymmenkunta laulujoutsenta.

Taivaalta vihmoi vettä jatkuvasti, joten oli helppoa lähteä kohti Sirman peltoja, jos sieltä kiljuhanhi ja ruostesorsa löytyisi. Mitään kummempaa ei löytynyt. Hauska yllätys oli Norjan puolelta lentänyt valkoinen riekko. Paluumatkalla muutama valkoisen kirjava metsäjänis, kaksi riekkoa ja hirvi Pikainen iltahuuto ja nukkumaan.

Päivän lajit 60, ja retken 147

Taviokurna ja vesipääsky ovat tyypillisiä Lapin pesimälajeja. Kalastajan majatalon ruoka oli taas maukasta.

Tiistai 3.6.2025

Herätys viiden jälkeen, aamu retki Piesjängälle. Pilvinen tuhruinen sää jatkui lämpöä 8 astetta, onneksi ei satanut. Kylän laidalla ampuhaukka ylitti tien saalis mukana, hyvä indeksi atlaskartoitukseen. Ihmeellisen hiljaista ja vähän lintuja. Suunnistimme aika lähelle järven rantaa. Matkalla muutama kapustarinta, metsäjänis, tylli ja useita liroja. Melkein heti näkyi järven rantoja kierrellyt koiras arosuohaukka, kummasti havainto piristi tunnelmaa.

Järvellä ainoastaan tukkasotkapari ja muutama mustalintu, suolla mustaviklo, suokukko, taivaanvuohi, keltavästäräkki ja laulava lapinsirkku. Taivaalla soidinsi jänkäkurppa ja jänkäsirriäinen. Kolme punakuiria lensi ohi ja löytyi vielä paikallinen tunturikihupari. Paluumatkalla autolle vastaan tuli allipari ja komeasti soidintava sinirinta, lapin satakieli. Aamiaisen jälkeen kävimme saunassa ja menimme nukkumaan.

Herätys klo 16 ja sen jälkeen myöhäiselle lounaalle, tankkaus illan retkeä varten, joka suuntautuu Nuvvus Ailegakselle. Ennen sitä tarkastamme Teppanansaaren, jolla pitäisi edelleen olla klenkka. Juuri ennen Dalvadasta tunturin rinnettä vasten lentää roteva haukka joka nousee taivaalle, ottaa korkeutta ja hätistelee paikallista piekanaa. Jokaisella vähän syke nousi sitä katsellessa, että olisiko tunturihaukka. Onneksi saatiin kunnon dokumenttikuvat, komea naaras kanahaukka. On jollakin muulla saattanut olla vastaava tilanne. Klenkka oli edelleen vakiopaikalla.

Nuvvuksen huipulle vie hyvä tie, jota pääsee autolla puomille asti. Me jätettiin poroaidalle kun

emme olleet varmoja tien kunnosta. Tie vie huipulla asti ja sitä pitkin on helppo kävellä. Heti alkumatkasta tunturikoivut loppuvat ja alkaa upea tunturinummi. Maisemat avartuvat ja laaja tunturiylänkö tulee näkyviin. Niittykirvisiä, kivitaskuja, muutama kapustarinta ja pikkukuovi näkyy. Rauhallisesti edeten huipulle nousuun kului pari tuntia. Se kyllä kannattaa, näkymät ovat todella mahtavat, Norjan lumihuippuiset

tunturit, Tenojoen laakso, avara tunturin erämaa, äänettömyys. Kruununa pilvetön taivas ja keskiyön aurinko. Lähellä huippua edelleen valkoisia kiirunoita ja niiden ”kaunista” laulua sekä tunturikihupari, joka vaikutti pesivältä. Ei keräkurmitsoita.

Alastulo oli helppoa ja se sujui puolet nopeammin. Paluumatkalla hirvi tien varrella ja muutama metsäjänis.

Päivän lajit 58, koko retken 155.

Keskiviikko 4.6. 2025

Aamiaisen jälkeen suunta kohti Kuusamoa. Ensimmäinen pysähdys Ivalon raviradalla. Paikalla ollut lintuharrastaja neuvoo parhaan paikan ja samalla mustapäätaskukoiras lennähtää koivun latvaan hienosti näkyville, joskus tää on helppoa. Pikkusirkku on hyvin äänessä vakiopaikalla, pohjansirkusta ei havaintoa.

Kiilopään parkkipaikka on lähes täynnä, kun saavumme. Tuttu kapuaminen huipulle, pari kierrosta huipun ympäri ilman havaintoa keräkurmitsasta, riekko ja kiiruna sentään nähtiin. Yllättäen ei yhtään kapustarintaakaan, joka ihmetyttää.

Sokanaapa Pelkosenniemellä oli seuraava kohde. Pitkokset ja lintutorni edelleen käyttökiellossa huonon kunnon takia. No me kuitenkin päätimme käydä tornilla. Pääsy lintutorniin vaati pientä puhdetta. Aapa oli melko tyhjä linnuista, eikä toivomaamme muuttohaukkaa näkynyt. Uiveloita, tukkasotkia, taveja, kurki, kuovi ja kuikka oli paikalla. Parkkipaikan vieressä oli neljä Poutun uivelopönttöä, yksi tyhjä, kolmessa uivelo hautomassa. Laitoimme Pekalle päivityksen.

Reitti jatkui Savukosken (Istvánille uusi kuntapinna) ja Sallan kautta Rukalle. Majoitus Valtavaaran kupeessa olevaan lomamökkiin, sama jossa olimme kolme vuotta sitten. Iltapala, sauna ja iltahuuto. Pitkä ajopäivä takana, kilometrejä yli 600.

Päivän lajit 43, retken 157

Sokanaavalla hieman mahdollistimme lintutorniin pääsyä.

Torstai 5.6.2025

Heti herättyämme lähdimme suoraan pihalta Valtavaaralle. Jo pihaan kuului idänuunilintu, joka oli

myös hienosti näkyvillä. Metsä oli paikoin todella märkä, vaikka kuljimme selvää rinnettä ylös. Maa saattoi olla edelleen roudassa eikä kunnolla imenyt vettä. Lintuja oli harvakseltaan äänessä. Pajulintuja, järripeippoja, leppälintuja, muutama peukaloinen ja ylilentävä pikkukäpylintu, retken ensimmäinen. Pitkään saimme kulkea ennen kuin kuulimme vaisun sinipyrstön lyhyen laulunpätkän. Kävimme laavulla kääntymässä, paluumatkalle eloa toi neljän kuukkelin joukkio, joka liikkui lähipuissa ja -pensaissa.

Aamukävelyn jälkeen myöhäinen aamiainen maistui hyvältä. Sen jälkeen ajoimme Konttaisen parkkipaikalle. Kävimme huipulla ihailemassa tuttuja maisemia. Tien molemmin puolin oli sinipyrstöt äänessä. Seuraavaksi Juhannuskallion juurelle. Muuttohaukan pesä löytyi muutaman minuutin etsinnällä. Pohjansirkkua yritimme etsiä perinteiseltä paikalta Kuntivaaran tien päästä. Etsinnän keskeytti todella rankka sadekuuro. Paluumatkalla Rukalle ja Vesterisen Markun mökille näimme koskikaran Jyrkänkoskella.

Kuusamon keskustassa Torangin rannassa oli aktiivinen pikkusirkku mutta ei ilmoitettua pohjansirkkua, jota kävimme yrittämässä useammassa paikassa ilman tulosta. Pilkkasiipi löytyi perinteiseltä paikalta Rovaniementien risteyksessä olevasta Rääpyslammesta. Sateen myötä luovutimme ja siirryimme majapaikkaan ansaitulle iltapalalle. Huomenna jatketaan pohjansirkun etsintää.

Päivän lajit 55, retken 164

Perjantai 6.6.2025

Pihalle kuuluu edelleen idänuunilintu. Aamuretki Istvánin kanssa Konttaiselle. Lähellä huippua aktiivinen sinipyrstö on äänessä lähikuusissa, näköyhteyttä emme kuitenkaan saa piilottelevaan lintuun. Pajulintuja, leppälintuja, harmaasieppo pari ja ylilentävä käpylintu. Alas tullessa hippiäinen. Aamiaisen jälkeen lähdemme Markun kyydissä kohti Oulankaa. Lähdemme kiertämään leirintäalueelta lähtevää Rytijärven luontopolkua pohjansirkun toivossa. Alkumatkan kangasmetsässä on helppo kulkea eikä linnut häiritse. Paras havainto on muutama kaunis kukkiva neidonkenkä, Oulangan kansallispuiston tunnus. Reilut pari kilometriä kuljettuamme tulemme vähän rehevämpään metsään, jossa Chrisi soittaa atrappia ja saa linnun vastaamaan. Menemme vähän lähemmäksi, jolloin lintu tulee aivan viereemme laulamaan. Tosin kukaan meistä neljästä ei onnistu näkemään lintua. Havaintopaikan vieressä on osin lahonnut karhuloukko, muisto menneiltä ajoilta.

Juhtivaaran kotkanpesä vaikutti autiolta, eikä sitä oltu koristeltu. Juhtilammella mustalintu, tavi, haapana ja tukkasotka. Täältä ajoimme opastuskeskukseen, jossa söimme todella maittavan lohikeiton. Kiutakönkäällä virtasi reilusti vettä. Ensimmäisen kerran näimme, että sitä riitti jopa kapeaan sivu-uomaan. Koskikara ja virtavästäräkki olivat paikalla, vähän ylempänä polulla neidonkenkiä. Kaunis kukka, joka on todellisuudessa vain n. 15 cm korkuinen.

Ilta vietettiin Markun luona saunoen ja tarinoiden. Kummasti linnuista ja tutuista harrastajista riitti

tarinaa.

Päivän lajit 51, retken 166

Rukan mökkimme pihalta lähti polku Valtavaaralle, ja pihaan kuului myös kuvan idänuunilintu

Konttaisen maisemat kohti Valta- ja Rukavaaraa ovat huikeat. 

Lauantai 7.6.2025

Aamiaisen jälkeen tavaroiden pakkaus ja mökin siivous. Pyhäjoella majaillut kenttäkerttunen ajatti meidät Hanhikiven autiolle aiotulle ydinvoimala-alueelle. Alkumatkan aurinkoinen sää muuttui pikkuhiljaa apeiseksi. Matkan ainoa parempi havainto oli tien vieressä lentänyt vanha sinisuohaukkakoiras. Voimalan alue ympäristöineen panee miettimään nykyistä tilannetta. Alueelle on investoitu varmaan jo satoja miljoonia ja nyt rakennelmat seisovat autiona vesisateessa.

Iso ruovikkoalue, jossa kenttäkerttunen oli nähty ja kuultu on edessä ja sinne oli mainiot näkymät.

Ruskosuohaukkapariskunta näkyi, kaulushaikara kuului, pajusirkkuja ja ruokokerttusia vilahteli ja lauloi innokkaasti ruovikossa, vaan päätähteä ei näkynyt ei kuulunut, vettäkin alkoi tulla kunnolla, joten päätimme lähteä lounaalle. Vaikka palattuamme oli lyhyt kuiva jakso, ei sekään tuonut toivottua tulosta.

Kun sade taas alkoi, päätimme jatkaa matkaa ja kohteeksi tuli Parikkala. Ajomatkan ainoa mainittava havainto oli Kiuruvedellä nähty saalisteleva suopöllö. Ajoimme suoraan Parikkalan hautuumaalle, josta oli ilmoitettu kaksi paria kuhankeittäjiä. Me emme niitä saaneet ääneen, ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Siikalahdella kävelimme tornille, matkalla näkyi pariin otteeseen sarvipöllö. Vesilintuja oli vähänlaisesti, suurin osa oli aloittanut pesinnän. Pieni parvi tukkasotkia, muutama silkkiuikku, härkälintu, joutsen poikue, tavi, sinisorsa, kaulushaikara ja useampi ruokokerttunen. Illan hämärtyessä satakieli, luhtakana ja luhtahuitti. Tässä vaiheessa olimme jo sunnuntain puolella.

                                                                                                                                                                         Parikkalan Siikalahti yöllä

Sunnuntai 8.6. 2025

Enne poislähtöä kävimme pikaisesti patotien lavalla, jossa aktiiviset luhtahuitti ja rastaskerttunen.

Kevyt retkievästys ja kohti Kotasaarta. Koitsanlahdella pysähdys, ruisrääkkä, viitakerttunen ja pensassirkkalintu.

Kotasaaressa jätimme auton kolmostien risteykseen, josta kävelimme taka-altaalle. Matkalla

altaalle olivat linnut hyvin äänessä. Teeri, satakieli, ruokokerttunen, rytikerttunen, tylli, metsäviklo,

lehtokerttu, kaulushaikara ja yön päätähti pikkuhuittinaaras. Ajoimme vielä auton lintutornin parkkipaikalle ja otimme ansaitut nokoset. Eipä ollut nukkuminen kaksista mutta piristi kuitenkin.

Viiden aikaan kiipesimme torniin. Kaunis puolipilvinen tyyni aamu, lämpöä jopa 13 astetta. Pelloilla saalisteleva sarvipöllö, sinisuohaukka, kapustarinta, kettu, palokärki ja kaksi laulavaa peltosirkkua. Taivas tummui ja alkoi tiputella vettä, joten jatkoimme matkaa. Retken viimeinen pysähdys Utissa, jossa aamukahvit ja sen jälkeen ajoimme kotiin.

Päivän lajit 77 ja retken 171

Retkeily kannattaa aina. Sen taas tämä perinteinen kierros osoitti. Meillä on hieno maa ja siellä

upeita luonto- ja lintukohteita, jotka on helppo saavuttaa pienellä vaivalla. Kun on valinnut ulkoilmalajin, niin ei ne säätkään juuri häiritse. Vaikka näimme suurelta osin kaikki lajit, joita haimme, niin useiden lajien yksilömäärät tuntuivat yllättävän pieniltä. Toivottavasti vain normaaliin vaihteluun kuuluva ilmiö. Ensi keväänä taas uudestaan.