Linturetki Ebron suistoon 6-14.3.2020

 

Christer Casagrande, Jaakko Hynninen ja István Kecskeméti

Tekstin kirjoittanut Jaakko Hynninen, lintukuvat István Kecskeméti (kuvat lisätään myöhemmin)

 

Viime vuoden Andalusian retkikertomuksessamme avaamme taustoja ulkomaanretkeilyymme ja matkakertomusten tärkeyteen. Tällä matkakertomuksella haluamme edelleen kannustaa muita ulkomailla retkeileviä kirjoittamaan ja julkaisemaan retkikertomuksia. Ja miksei kotimaan retkistäkin voisi kirjoittaa. Tämänkin matkan suunnittelussa käytimme aiempia matkakertomuksia sekä nettilähteitä, erityisesti eBirdiä. Tekstissä suluissa olevat lintupaikkojen nimet ovat eBirdissä (ebird.org) olevien hotspottien nimiä, joiden avulla lintupaikat sekä aiemmin tehdyt havainnot löytyvät kartalta.

 

Pe 6.3

Istvan toi auton Tapiolaan, josta lähdimme klo 12:00 Crisin kautta lentoasemalle, Tainan ollessa tällä kertaa kuskina. Siirtyminen lähtöaulaan sujui joutuisasti, kunnes Crisi huomasi hukanneensa lipun. Crisin hakiessa uutta lippua , Istvanin kanssa nautimme hyvät lähtöoluet. Lento lähti yllätykseksemme etuajassa ja Alicanteen saavuimme aikataulussa. Auto vuokraamosta ja nokka kohti Riumaria, matkaa noin 400 km, johon kului neljä tuntia, kiitos loistokunnossa olevien teiden. Olisipa meidänkin tiet samanlaisia.

 

Asunnon avaimen haku vaati vähän ponnisteluja autiossa lomakylässä, lopulta avainkaappi löytyi ja pääsimme majoittumaan. Kämppä ok, omat makkarit, olohuone ja keittiö. Paikalliseen tapaan ainoastaan olohuoneessa oli ilmalämpöpumppu, josta lämmön pitäisi levitä muihinkin huoneisiin. Toimii teoriassa, käytännössä aika raikas yö. Nukkumaan päästiin säällisesti puolen yön aikoihin, tosi kovan tuulen kolistellessa nurkkia. Lajeina vain yksi kesykyyhky lentokentällä hämärissä.

 

La 7.3

Aamutoimet sujuivat ripeästi, koska tullessa ei löytynyt avoinna olevia ruokakauppoja, joten jätimme aamiaisen väliin. Tätä on tehty joskus aiemminkin. Tuuli oli edelleen kovaa ja hiekka kinostui rantatielle. Ensimmäinen kohde oli Riumarin kaupungin laidalla oleva suojelualue (Delta de l´Ebre PNat – El Garxal), jossa oli isoja lampareita täynnä vesilintuja ja kahlaajia. Lampareiden rannoilla oli lintutorneja tai suojaseiniä, joista voi tarkkailla lintuja niitä häiritsemättä. Sorsia, kahlaajia, nokikanoja oli satamäärin, haikaroita kymmeniä samoin flamingoja. Sinisorsa valtalajina, harmaasorsia kymmeniä, spatuloita satakunta. Punapäänarskuja oli myös runsaasti. Kahlaajista valtalajina oli suosirrit, joita muutama sata, toinen yli sadan linnun parvi oli pulmussirrejä. Haikaroista valtalajeina harmaa- ja silkkihaikarat sekä muutama jalohaikara. Kostealta nummelta lähti useita taivaanvuohia ja Istvanin edestä lehtokurppa. Pusikoissa mustapäätaskuja ja tiltaltteja. Kova tuuli haittasi selvästi havainnointia ja pikkulinnut pysyivät maassa.

 

Seuraava kohde oli Ebrojoen eteläpuoliset altaat, jonne ajomatkaa reilut parikymmentä kilometriä. Ennen altaille menoa onneksi löysimme Deltebren keskustasta leipomokahvilan, jossa saimme kunnon aamiaisen. Samalla kävimme Lidlissä hankkimassa kunnon perusvaraston ruokaa ja muita tarvikkeita. Ruimar on täysin kesäkaupunki ja siellä 90% paikoista on kiinni kuten kylän ainoa Spar ruokakauppa. Matkalla pysähdyimme paikalliseen lintujen opastuskeskukseen (Delta de l´Ebre PNat – Riet Vell), joka tähän aikaan vuodesta oli avoinna vain viikonloppuisin.

 

Tancadan altailla (Delta de l´Ebre PNat – La Tancada) sekä niiltä itään olevalla altaalla on paljon lintuja ja jälkimmäisen ympärillä on useita lintutorneja (Delta de l´Ebre PNat – Pont de Través ja Delta de l´Ebre PNat – Mirador de l`Embut), joista on hyvä havainnoida. Sorsia ja kahlaajia on satoja, samoin hakaroita ja pronssiibiksiä. Pikku-uikkuja ja mustakaulauikkuja on lähes joka lampareella. Lokeista etelänharmaalokit ja naurulokit valtalajeina, Tancadan altaalla oli hieno yli viidenkymmenen välimerenlokin yhdyskunta aivan tornin edustalla. Muutama kaitanokkalokki oli myös liikenteessä. Haukoista selvästi yleisin oli ruskosuohaukka, joita näimme kymmeniä, muita suohaukkoja ei näkynyt yhtään. Tuulihaukkoja oli tasaisesti peltojen yllä.

 

Altaita kierrellessä päivä kuluu tehokkaasti. Illan lopuksi ajoimme vielä Riumarin kylän itäpuolelle aivan Ebjojoen suulle, jossa on korkea pyramidinmuotoinen lintutorni. Sieltä havaitsimme, että aamuisilla altailla vedenkorkeus oli aamusta laskenut ja vastavalon suunnalla tuhatpäinen sirriparvi. Sinne päätimme mennä heti aamusta. Pitkäksi venynyttä päivää piristi, kun majapaikalle saavuttuamme kuulimme kyläpöllösen viheltelyä melkein pihapuussa. Iltatoimet sujuivat rutiinilla, ruokalistalla tonnikalaspagetti punaviinin kera. Iltahuudon kunniaksi otimme tujauksen limoncelloa.

 

Päivän saldo 80 lajia ja 8300 yksilöä. Hienointa olivat satapäiset kahlaajaparvet, haikarat ja flamingot.

Yllätyksenä pikkulintujen pienet määrät.

 

Su 8.3

Aamulla pilvetön taivas ja tyyntä. Ensimmäinen kohde sama kuin eilen aamulla. Altaan vesi oli kuitenkin noussut ja vienyt suurimman osan kahlaajista. Sorsia, nokikanoja, haikakaroita oli edelleen runsaasti. Haapana löytyi uutena. Vuorten suunnalla näkyi muutamia muuttavia käärmekotkia, joten suunnistimme sinne. Matkaa vuorille kohti Mas de Barberansia oli noin nelisenkymmentä kilometriä.

 

Matkalla El Vall`n (Els Ports PNat – El Vall) solaa pysähdyimme korkealle mäelle staijaamaan. Aamun nosteet olivat saaneet pedot liikkeelle. Hanhikorppikotkia oli kymmeniä kaartelemassa majesteettisesti vuorten yllä. Käärmekotkia muutti harvakseltaan pohjoiseen. Paikallinen maakotka näyttäytyi pariin otteeseen ja kanahaukka esitti komeaa soidintaa. Pensaikossa samettipääkertut, mustapääkertut lauloivat. Oliivitarhoissa oli kymmeniä mustaleppälintuja, muutamia laulurastaita, peippoja, keltahemppoja.

Solaan johtava tie oli juuri ja juuri ajokelpoinen, maisemat ja seinämät olivat todella mahtavat. Lintuja harvakseltaan tali-ja kuusitiaisia, peukaloisia, tulipäähippiäisiä ja yksi maakotka. Tavoitelajia, kalliokiipijää ei ikävä kyllä seinämiltä löytynyt, ainoastaan kalliopääskyjä.

 

Paluumatkalla ohitimme paikallisen kaatopaikan, jolla oli useita haarahaukkoja, yksi isohaarahaukka ja satoja lokkeja, muutama naakka. Pikkulinnuista, mustapääkerttu, tikli, varpunen ja laulurastas.

Päivän viimeinen kohde oli Ebron suistoalueen pohjoisrannan lietteet (Delta de l´Ebre PNat – Lo Goleró ja Delta de l´Ebre PNat – Bassa de les Olles). Kaukana särkillä oli satoja lokkeja ja vielä enemmän kahlaajia, kaikki liian kaukana, jotta ne olisi voinut kunnolla tunnistaa. Retken lajeja kuitenkin löytyi lähempää, meriharakka, kuovi, valkosiipitiira.

 

Kotimatkalla piti käydä täydentämässä ruokavarastoa, mutta kaikki kaupat oli tietysti jo menneet kiinni. Onneksi kotikylän leirintäalueen kioski oli auki, josta saimme sen verran täydennystä, että edellisen illan kastike saatiin jatkettua.

 

Päivän lajit 98, ja koko retken 111. Parhaina suula, käärmekotka, etelänisolepinkäinen, neljä kerttulajia sekä västäräkin yarrelii alalaji.

 

Ma 9.3

Aamulla tuuli herätti meidät, palmun oksat hakkasivat ikkunapelteihin. Tuuli oli eilistä kovempaa ja sen ansiosta rantatiellä oli komeat hiekkakinokset. Päätimme kiertää uudelleen eteläpuolen laguunit ja pellot. Matkalla hankimme eväät ja kävimme Deltebressä kunnon kahveilla.

 

Yritimme päästä Budan niemeen, oikeammin saareen (Delta de l´Ebre PNat – Illa de Buda),  mutta siellä olevalle suojelualueelle mennään köysilossilla kapean joen yli eikä sinne turistit pääse. Jatkoimme kapean joen rantaa itään kohti meren rantaa. Matkalla oli useita lintutorneja ((Delta de l´Ebre PNat – El Violí) ja uskomattoman hyvät tiet niille, ainoa ongelma oli tuuli, joka teki putkella havainnoinnista vaikeaa. Vesilintuja oli paljon samoin mustakaula- ja pikku-uikkuja. Ruovikosta lähti kymmeniä sulttaanikanoja lentoon.  Autolla palattaessa iso ruskean sävyinen isofalco lensi aivan ruovikon latvoja hipoen. Onneksi Istvan kerkesi kuvata sen. Lintu oli aavikkohaukka, jolla remmit jaloissa.

 

Altailta jatkoimme merenrantaan. Tuuli teki muuton seurannasta haastavaa. Naurulokkeja muutti tuulesta välittämättä, samoin pronssi-iibiksiä. Niitä oli myös runsaasti pelloilla ja altailla. Tuuli hyydytti meidät ja jatkoimme El Clotin altaille (Delta de l´Ebre PNat – Pont de Través). Vesilintuja oli runsaasti, punapäänarskut ja nokikanat olivat valtalajeina. Myös harmaasorsia oli kymmeniä. Tornin edustalla lenteli kolme riuttatiiraa ja pari kuningaskalastajaa. Silkki- ja jalohaikaroita oli useita, samoin ruskosuohaukkoja. Niitä tosin lenteli runsaasti kaikkien ruovikoiden päällä, valtaosa naaraita. Torniin toisella puolella olevalla lampareella, puolen sataa suosirriä, neljä mustajalkatylliä sekä useampi karikukko.

 

Ruovikon pohjoislaidan tornilla (Delta de l´Ebre PNat – Mirador de l´Embut) lähes samat lajit eri valossa. Crisin huomio kiinnittyi siipiä roikottavaan petolintuun, joka kaarteli muutaman kerran kadoten pensaikon taakse isohaarahaukan ahdistamana. Saimme mielestämme riittävät tuntomerkit ja määritimme linnun pikkukiljukotkaksi. Lähdimme onneksi linnun perään, se oli laskeutunut pellolle aivan tien viereen, jolloin näimme sen kunnolla ja määritys varmistui. Paluumatkalla vielä auton edestä lentänyt ampuhaukka nappasi kirvisen ja laskeutui mullokselle sen kanssa. Lidlin kautta kämpille maukkaat pitsat mukana.

 

Altaiden kiertämiseen kannattaa varata koko päivä, lintutorneja on paljon ja osalle on jonkin verran kävelymatkaa. Torneilla ei arkisin juuri muita ole, joten niissä voi rauhassa lintuja havainnoida.

Tuulesta huolimatta hyvä lintupäivä, lajeja 76, koko saldo 122. Pikkukiljukotka hieno yllätys, aavikkohaukka havaintoa latisti kuvissa näkyvät remmit.

 

Ti 10.3

Herätys 4:45 ja nokka kohti Lleidan lähellä olevaa entistä lentokenttää (Timoneda d´Alfes), matkaa 240 kilometriä. Onneksi eväät oli tehty edellisenä iltana. Matka sujui vauhdilla hyvässä kunnossa olevien teiden ansiosta. Kentälle saavuimme auringon noustessa. Ilma oli kirkas ja tyyni, lämpöä 7 astetta. Kiuruilla oli komea aamukonsertti meneillään, pääosaa esittivät kymmenet arokiurut, jotka hidastetuin siivin esittivät parastaan. Tavoitelajin, kaitanokkakiurun laulua emme onnistuneet kuulemaan. Kiertelimme laajan kenttäalueen halkovia hiekkateitä, lintuja oli runsaasti liikkeellä. Taivaalla lensi 25 jouhihietakyyhkyä, 30 isohaarahaukka, 200 haarahaukkaa, kaksi maakotkaa, 50 kattohaikaraa. Kentältä nousi kolme pikkutrappia, neljä pikkukiurua, 4 kangaskiurua, 20 töyhtökiurua, 20 kiurua, vaan ei toivelajia.

 

Kentältä ajoimme Mas de Melons suojelualueelle pikkuteitä pitkin. Matkalla näimme neljä harakkakäkeä, neljä punapyytä, kanahaukan ja erikoisen värinen edestä lähes valkoinen hiirihaukka (börringer?). Hiekkatiet olivat välillä aika haastavia ja täynnä teräviä kiviä, joita piti varoa. Rengasrikkoa ei todellakaan kaivattu eikä sitä onneksi koettu koko retken aikana. Täytyy ihmetellä ja ihailla suojelualueiden määrää ja kokoa. Kotimaiset tuntuvat aika mitättömiltä näiden rinnalla.

 

Matka jatkui kohti Utxesan kosteikkoaluetta, jolla yhdellä lampareella (Embassament d´Utxesa – Observatori el 19) pitäisi olla ebirdin mukaan kyhmyjoutsen. Puolimatkassa pysähdyimme kivikkoiseen laaksoon. Pari sinirastasta ja mustatasku olivat parasta antia. Ruovikkoinen allas löytyi helposti ja kyhmyjoutsen, joita oli sitten kaksi paria. Rantapuissa huuteli iberian vihertikka, tornin edustalla muutama viiksitimali, silkkikerttu ja kuningaskalastaja, ruovikossa intti rytikerttunen. Ruovikon yllä lenteli vähintään seitsemän ruskosuohaukkaa. Lieneekö veden syvyys ollut syynä, koska kaikki vesilinnut puuttuivat.

 

Altaalta ajoimme suoraan takaisin kämpille, täysipainoinen lintupäivä, retkeilyä koko valoisa aika. Ruokatäydennys vaihteeksi Lidlistä, jatkoimme pitsalinjalla. Jotenkin maku ei yltänyt eiliselle tasolle.

Lajeja 71, kokonaismäärä nousi 141.

 

Ke 11.3

Aamulla oli suistolla sakea sumu, kun lähdimme kohti lähellä olevia vuorta Mont Caroa. Matkaa sinne noin neljäkymmentä kilometriä. Vuoren huipulle johti hyväkuntoinen asfaltoitu tie. Heti alusta lähtien maisemat olivat uskomattoman upeat. Matkalla ylös näkyi kymmeniä mustaleppälintuja, tiltaltteja, punarintoja, tuulipäähippiäinen ja maakotka. Huipulta (Ports de Tortosa i Beseit PNat – Mont Caro) avautui mahtavat maisemat joka suuntaan, pohjoisen horisontissa näkyivät lumihuippuiset Pyreneet. Hanhikorppikotkia pääsi ihailemaan kerrankin yläviistosta, samoin maakotkaa. Muuttohaukka lensi pari kertaa hienosti huipun ohi. Alempana peippoja muutti tasaisena virtana, pohjoisen puolella muutti muutama haarahaukka ja retken ensimmäinen sinisuohaukka, naaras. Rautiainen piti omaa konserttia aivan lähipuissa. Niissä pyöri useita kuusitiaisia ja vähän alempana kaksi pikkukäpylintua.

 

Alas ajettaessa päätimme syödä eväät korkeiden kalliopaasien vieressä olevalla levähdyspaikalla. Juuri ennen levähdyspaikkaa seinämällä lennähti pieni lintu. Auto parkkiin ja parikymmentä metriä tulosuuntaan, seinämällä retken ykköstoivelaji, kalliokiipijä, naaraslintu. Saimme ihailla sitä kaikessa rauhassa, kun se kiipeili ja lennähteli pystysuoralla kalliolla. Jotenkin eväät maistuivat erityisen maukkailta, olihan se laji, jota Crisi on hakenut vuosikymmeniä!

 

Vuorelta siirryimme suiston eteläosan altaille. El Clotin pohjoistornista (Delta de l´Ebre PNat – Mirador de l´Embut) saimme taas hyviä lajeja, ruokosirkkalinnun, vuorikirvisen ja pajulinnun. Altaiden eteläreunan tornista näimme ison haikaraparven läheisen kylän reunalla. Ajoimme autolla lähemmäksi ja löysimme kuudenkymmenen yöhaikaran parven pellolla. Joukossa useampi nuori lintu, hyvin näki nuoren ja vanhan linnun eron. Viimeinen kohde oli Tancadan altaat (Delta de l´Ebre PNat – La Tancada), jossa sirriparven koostumus oli muuttunut, valtaosa oli nyt pikkusirrejä, eikä yhtään pulmussirriä.

 

Tankkaus taas Lidlin kautta, vuorossa currymausteinen vihanneswok riisin kera. Siis itse kokattu ja erittäin maukas. Päivän lajimäärä 97, ja kokonaismäärä 153. Paras pitkän pohdinnan jälkeen kalliokiipijä.

 

To 12.3

Herätys kello 4 ja kohti El Planeronin linnustonsuojelualuetta lähellä Zaragozaa. Koko suisto oli kostean sumun peitossa, joten ensimmäiset kolmekymmentä kilometriä ajettiin tosi varovasti, sen jälkeen matka alkoi taittua. Perille (Estepas de Belchite – Balsa del Planerón) saavuimme juuri kun päivä alkoi valjeta.

 

Ajoimme alueen reunalle ja avasimme auton ikkunat, kaksi kaitanokkakiurua soidinsi aivan auton vieressä. Mykistävä aloitus päivän retkelle olihan ne Istvanille ja Jaskalle eliksiä. Auto tien sivuun ja ulos, ympärillä kiurujen aamukonsertti, kaitanokka-, pikku-, aro-, töyhtö-, kangas- ja tavallinen kiuru pitivät komeaa kilpalaulantaa. Suojelualue on noin kilometri kanttiinsa ja siellä saa liikkua vain tiellä. Alue on kuivaa aroa, jonka keskellä on pieni kosteikko, joka saattaa kesällä kuivua. Se on laajojen viljelysten ympäröimä. Muita lajeja oli mm: harjalintu, luhtakana, silkkikerttu, jouhihietakyyhky, sinisuohaukka, etelänisolepinkäinen ja minervanpöllö. Kaitanokkakiuruja oli ainakin kuusi yksilöä, ainakin yhdellä parilla pesintä meneillään, emon kantaessa ruokaa poikasille.

 

Aroilta ajoimme eBirdin hotspottien innoittamana lähistöllä oleville suolalampareille (Sástago – Laguna de la Playa), jotka olivat lähes kuivuneet, eikä niillä juuri ollut lintuja. Päätimme palata tutuille suiston lampareille siitäkin syystä, että sisämaassa lämpöä oli 24 astetta, tyyntä ja hurjaa väreilyä, jonka takia kaukoputkilla ei juuri kannattanut havainnoida. Matkan varrelle osui kuitenkin vielä yksi järvi (Estanca de Alcaniz), jonka päätimme testata. Ei tosin mitään erikoista, vaikka lintuja oli runsaasti.

 

Paluureitillä ajoimme rannikkovuorten läpi, maisemat olivat jylhiä ja ennen vuoria taivaalla leijaili lähes sata hanhikorppikotkaa. El Clotin altaille saavuimme kuuden tienoissa, täällä oli selvästi viileämpää asteita 16. Altailla tavanomaiset vesilinnut sekä yksinäinen punasotka. Tornin edustalla retken ensimmäinen pikkuhaikara, muutama luhtakana, viisi kuningaskalastajaa. Hämärtyessä muuttohaukka tuli saalistelemaan lepakoita. Ruokosirkkalintu lauloi tänään lähes jatkuvasti, siihen yhtyivät osmankäämikerttu ja pikkuhuitti. Lähes pimeässä kahdeksan yöhaikaraa ilmestyi ruovikon päälle.

 

Puoli kahdeksan aikoihin lähdimme kaupan kautta kämpille, jossa tutut kyläpöllöset ottivat meidät vastaan. Ruokaa laitellessa ihmettelimme kotimaasta tulleita uutisia koronaviruksesta. Toivottavasti päästään parin päivän päästä himaan.

Päivän lajit 92, ja koko retken lajit 162.

 

 

Pe 13.3

Aamulla ei pidetty mitään kiirettä, lähdimme Ebron suistoalueen pohjoisrannalle yhdeksän aikoihin. Kaunis puolipilvinen päivä, lämpöä 16 astetta. Matkalla seudun ainoa kostea pelto, jolla oli hyvin lintuja. Suokukkoja 50, pikkutyllejä 20 ja niitä ihmetellessä taivaalta laskeutui äänekäs 40 kapustarinnan parvi. Mulloksella västäräkkejä ja niittykirvisiä joukossa yksi metsäkirvinen.

Seuraava kohde oli kalasatama (Delta de l´Ebre PNat – Port d´lla de Mar), josta oli hyvät näkymät lahdelle ja takana oleville särkille. Tiiroja oli paljon, riuttatiiroja yli kolmekymmentä, valkoposkitiiroja kymmenisen, pari räyskää, neljä kuovia, yksi meriharakka sekä tavanomaiset vesilinnut ja kahlaajat.

 

Matka jatkui Ollesin lampareen piilokojuun (Mirarod sur de la bassa de les Olles), lintuja lampareella vähän, muutama pitkäjalka, mustanmerenlokki ja aivan kojun edessä osmankäämeillä komea pussitiainen. Lintua sai kuvata ja ihailla minuutti kaupalla sen syödessä kaikessa rauhassa käämien pampuloita. Siirryimme lampareen toiselle puolelle olevalle tornille (Mirarod de la bassa de les Olles). Matkalla oli yllätykseksi avoinna oleva ravintola (Lo Goleró), jossa oli paljon paikallisia asiakkaita (mikä on aina houkuttelevaa). Torni ei antanut mitään erikoista, joten menimme ko. ravintolaan lounaalle. Kuten arvata saattoi, tarjolla oli mereneläviä joka lähtöön, valitsimme meriahvenet ja pullon valkoviiniä.

 

Lounaan jälkeen kiersimme etelänpuolisille altaille. Matkalla kävimme Lidlissa, jossa ensimmäisen kerran näkyi koronaviruksen vaikutus. Monet hyllyt olivat lähes tyhjät, ihmisilla ostoskärryt pullollaan tavaraa. Saimme sentään pinaattiknoksit hankittua ja punaviinin eli iltapala pelastettu.

 

Kiersimme vielä jo tutuksi tulleet Tancadan altaat, ja päivän lopuksi El Clotin altaiden pohjoistornille. Niillä ei ollut mitään uutta, samat parvet ja linnut edelleen paikalla. Iltapalaa tehdessämme kuuntelimme jo vähän huolestuneena koronauutisia. Vahva huhu kertoi, että Espanja on sulkemassa rajojaan. Ajatus tänne jäämisestä ei oikein tuntunut houkuttelevalta.

Päivän lajit 87, ja koko retken lajit 166

 

La 14.3

Aamulla ajoimme suiston itärannalle seuraamaan mahdollista merimuuttoa.  Merellä rannan tuntumassa lenteli lokkeja muutama tiira sekä suula. Muutto oli vähäistä, merimetsoja ja pronssi-iibiksiä jokunen parvi, pari ristisorsaa ja rantaviivaa seuraten kymmenkunta kaitanokkalokkeja ja valkoposkitiiraa. Rannalla muutama mustajalkatylli ja suosirri. Parin tunnin jälkeen siirryimme läheiselle El Violín altaille. Juuri ennen altaalle kääntymistä pikkuhaikara ylitti matalalla rauhallisella askelluksella tien.

 

Ruovikon takana parinkymmenen avosetin parvi oli äänessä, samoin pari pussitiaista. Tornille on matkaa noin 500 metriä, matkalla näimme useita sinirintoja ja pajusirkkuja sekä sulttaanikanoja. Altailla edelleen useita pikku- ja mustakaulauikkuja sekä nokikanoja. Ruskosuohaukat lentelivät jatkuvasti ruovikon yllä.

Iltapäivän kiersimme jo tutuksi tulleet Tancadan ja El Clotin altaat. Pääskyjä oli tullut selvästi lisää, haarapääskyjen joukosta löysimme muutaman räystäspääskyn. Muuten lintuja oli sama määrä kuin aikaisemmin ja samoja lajeja.

 

Huomasimme myös, että eilen perjantaina avautuneet ravintolat olivat tänään kiinni, eikä ihmisiäkään ollut juuri liikkeellä. Espanjan nopeasti paheneva koronatilanne oli jo vaikuttanut siihen, että rajoitukset alkoivat olla päällä. Ajoimme aikaisin kämpille pakkaamaan, lähtö kentälle oli yhdeltä yöllä. Olimme aamulla buukanneet itsemme koneeseen, eli ainakin tämän tiedon mukaan lento lähtisi normaalisti aamulla kello 8. Saimme myös tiedon, että Espanjaan astuu voimaan ulkonaliikkumiskielto maanantaina, täpärälle veti.

Päivän lajit 81, ja koko retken lajit 169

 

Su 15.3

Matkaa kentälle 400 kilometriä, lähtö aamulla kello 1:00. Matka sujui joustavasti lähes autioilla teillä. Koko matkalle emme rekkojen lisäksi nähneet montaakaan henkilöautoa. Kaikissa opasteissa oli varoitus viruksesta ja kehoitus pysyä kotona. Matkalla oli yksi poliisin yksikkö täydessä varustuksessa rynnäreineen ja piikkilankamattoineen, mitä lienee etsineet. Me pääsimme onneksi ilman ongelmia läpi.

 

Lentokentällä kaikki toimi normaalisti. Hengityssuojaimia oli jonkin verran enemmän, mutta kahvilat oli auki eikä ihmiset tuntuneet pitävän kovin suurta etäisyyttä toisiinsa. Kone lähti ajallaan ja oli aikataulun mukaisesti Vantaalla. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ollut havaittavissa myöskään terminaalissa. Taina oli vastassa, ensiksi Crisi kotiin, sitten Tapiolaan, josta Istvan jatkoi omalla autolla Vihtiin.

 

Ohjeiden mukaisesti Crisi ja minä lähdimme mökeille kahden viikon karanteeniin, Istvan oli kotona karanteenissa ja etätyössä. Onneksi kellekään meistä ei ilmaantunut mitään koronaan viittaavia oireita. Meillä kävi erittäin hyvä tuuri matkan suhteen ja pääsimme palaamaan normaalisti, voi sanoa viimeisellä hetkellä. Kun retkeilimme koko ajan omatoimisesti emme olleet juurikaan tekemisessä paikallisten kanssa muualla, kun Lidlissä. Hyvä niin.

 

Yhteenveto

Ebron suisto, jossa olimme ensimmäistä kertaa, on mielestämme hyvä lintukohde ja sinne kannattaa mennä. Itse suistoalue on varsin laaja ja suurin osa on viljelykäytössä. Lintualtaita on toistakymmentä ja niihin pääsee helposti. Altailla on lintutorneja tai suojaseinämiä, joista on hyvä tarkkailla lintuja.  Tähystysaukkojen korkeus ja kiinteät penkit vaikeuttavat useasti kaukoputken käyttöä.

Meidän retken aikana ei satanut ja vaikutti siltä, että poutaa oli jatkunut pidempään, joten pellot olivat rutikuivia. Ainoa pelto joka oli märkä, oli heti kerännyt huomattavan määrän lintuja. Joki halkoo suiston ja sen yli menee käytännössä yksi silta, jonka takia turhaa ajoa tulee jonkin verran päivittäin.

 

Heti suiston mantereen puolella on vuoristo, jonka korkeimmat huiput ovat yli kilometrin korkuisia. Matkaa noin 40 kilometriä. Sieltä löytyy hienoja kohteita, joissa kannattaa käydä. Osa teistä on haasteellisia, hiekkateillä on karkeaa mursketta, joka helposti rikkoo renkaat. Vuorten jälkeen alkaa tasaisempi maasto, joka on suurelta osalta peltoa tai oliivi/appelsiiniviljelyä. Aroa ja niittyjä löytyy enimmäkseen suojelualueilta, jotka ovat meidän mittapuun mukaan todella laajoja. Niille tuli ajomatkaa noin 250 kilometriä.

 

Kannattaa tutkia etukäteen netin lintuhavaintoja ja retkikertomuksia niin löytää heti parhaimmat paikat ja lajit, joita hakee. Valitettavasti harrastajia on selvästi vähemmän kuin meillä ja Tiiran kaltaista toimivaa havaintojärjestelmää ei ole (ainakaan englanninkielistä).

 

Osa suistoalueen kylistä, ruokailusta ja majoituksista tuntuu toimivan lähes ainoastaan sesonkina. Esimerkiksi meidän kylässä kaupat ja kahvilat olivat kiinni, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Majoituksesta kannattaa varmistaa, että lämmitys toimii. Kivitalot ovat muuten kylmiä vielä maaliskuussa. Lämpötila suistolla oli 14-17 asteen välillä, yöllä 10 asteen paikkeilla. Useana päivänä tuuli tosi kovaa joka haittasi varsinkin kaukoputken käyttöä. Vuoristossa oli aamuisin viileää alle 10 astetta. Päivälämpötilat selvästi rannikkoa korkeammat samoin kuin aroilla, parhaimmillaan 24 astetta. Täällä kova väreily iltapäivisin oli haittana.