2025 Tammikuun vuodenpinnat
Edellisessä blogitekstissäni kirjoitin yleisesti lintulajien kategorioimisesta harvinaisuuden mukaan, jotta on mahdollista tavata mahdollisimman monta lintulajia vuoden aikana. Vuodenajat tulee myös huomioida. Tietyt talviset lajit, kuten tunturikiuru, vuorihemppo, koskikara, tundraurpiainen pitää löytää talvikuukausien aikana. Kesällä Lapista tunturikiurun löytäminen on hyvin haastavaa. Nämä talvilajit ovatkin melkein tärkeämpiä kuin satunnaiset harvalukuiset talvehtimista yrittävät lajit. Siis näin vuodenpinnojen kategoriassa. Jos kerää tammikuun pinnoja, on tilanne toki toinen.
Tässä blogitekstissä kirjoitan miten tammikuun aikana retkeily ja erityisesti vuodenpinnojen keruu on sujunut. Vuoden 2025 tammikuu on ollut hyvin lauha. Välillä on ollut heikkoja pakkasjaksoja ja lunta, mutta takautuvasti miettien tuntuu kuin sadetta ja marraskuun kaltaista pimeyttä olisi kuukausi ollut pääasiassa.
Vuoden ensimmäisen päivän linturetki on jo selostettu, ja niillä 36 vuodenpinnalla pääsisi kalenteripäivissä aina 5.2. saakka (ks. blogi vuodenpinnat). Alkuvuodesta (tammi-helmikuussa) kannattaa etsiä tietyt talvilajit, kuten aiemmin mainitut vuorihemppo, tundraurpiainen sekä tikat, kanalinnut, pöllöt ym. Toki sitä mielellään myös etsii ne harvoin meillä talvehtivat peruslajitkin. Tänä talvena harmaasorsia on ollut useita yksilöitä Eläintarhanlahdella, sekä suurten räkättirastasparvien joukossa laulu-, kulo- ja punakylkirastaita. Nämä kaikki rastaslajit löysinkin tammikuun aikana. Talven erikoisuus Helsingin seudulla on ollut 1-2 virtavästäräkkiä Viikin vanhalla puhdistamolla, jossa ne ainakin vielä helmikuun alussa sinnittelivät. Päiväpinnojen kerääjien herkkua.
1.1. en lintupoikien kanssa löytänyt virtavästäräkkiä, mutta 4.1. Terhin kanssa se löytyi Viikin puhdistamon tuntumassa. Variksia kuvatessani Terhi havaitsi jonkun ruskean linnun lyllertävän jaloissamme. Mutta eihän se ollut lintu lain, vaan valkoinen lumikko, jolla saaliina ruskea myyrä. Hetken se jaloissamme ihmetteli, vei saaliinsa jonnekin ja ohitti meidät takaisin puhdistamolle ilmeisesti saalistamaan lisää. Harvinainen havainto!
Tämän jälkeen olikin tiedossa äitini 89-vuotishipat.
Vuoden alku on hyvä aika aloittaa lintujen tunnistamisen opettelu. Lintulajeja on melko vähän, ja monet niistä ruokinnoilla ja vesistöjen sulissa. Tällöin yhdellä paikalla näkee paljon lajeja ja yksilöitä. Puissa ei ole lehtiä näkyvyyttä heikentämässä. Viikin Keinumäen ruokinnalta löytyi tukku vuodenpinnoja, joista kuvasin monta ja tähän tallensin punatulkin, järripeipon ja keltasirkun. Kauniita väriläiskiä lumisessa talvessa kukin.
Pähkinänakkeli on nykyään yleistynyt sen verran, että se on listallani helppojen peruslajien joukossa. Toki se pitää erikseen hakea, bongata, ja tänä talvena Malmin hautausmaalta löytyvät molemmat alalajit. Hanasaaren sulissa viihtyvä pikku-uikku on sekin mukava talvilaji. Alkuvuoden perinteinen Hangon matka osui lauantaipäivään, joka oli sumuinen ja sateinen. Siten merilinnut jäivät käytännössä näkemättä. Muuten toki hyvä retki. Tammikuussa työssäkäyvän retkeily tapahtuu pääasiassa viikonloppuisin, ja tasaiseen tahtiin vuodenpinnoja lähiretkillä tulikin.
Lauantaina 25.1. Irlannin myrskyn jälkituulissa tein lähiretken Lohjalle. Pähkinähakki on peruslaji, joka pitää erikseen hakea, mutta löytyy helposti. Vihdin Vanjärven ympäristöstä sen saa spontaanistikin, mutta päätin sen hakea Lohjalta metsäruokinnalta. 4 yksilöä, joista kaksi värirengastettuja. Sipoonkorvestakin sen löytäisi, mutta Lohja on lähempänä. Samalla ruokinnalla peruslajeja lisää vuodenpinnoiksi, hippiäinen ja käpylintu. Moision ruokinnalta löytyi tiedossa oleva valkoselkätikka, nykyään onneksi jo pahimmasta taantumasta yleistynyt kaunis laji. Varpushaukka osui sattumalta silmiin matkalla. Sunnuntaina 26.1. vielä lähiretkeilyä pääkaupunkiseudulla. Useimpien tiedossa oleva sarvipöllö Viikin Lammassaaresta sekä kävelymatkalla sinne viiksitimali ruovikossa, merisirri Lauttasaaresta.
Kuun viimeisinä arkipäivinä Meilahden arboretumista vielä löytyi kaksi uutta lajia, kirjosiipikäpylintu ja varpuspöllö. Tammikuun lopun vuodenpinnamäärä on 82, mikä on kolmanneksi paras tammikuun lopun tulos.
Tammikuun lajeista kaikki ovat peruslajeja, paitsi kirjosiipikäpylintu, joka omalla listallani todennäköinen pikkuharvinaisuus (kategoria 3). Mutta moni tammikuun havaitsemistani peruslajeista on tammikuussa harvalukuinen, kuten esimerkiksi virtavästäräkki, kulorastas, västäräkki ja niittykirvinen. Leudon talven seurauksena moni muuttolintu jää talvehtimaan.