2025 Vuodenpinnat

Lintuharrastusta voi harjoittaa monella tavalla, joka sallitaan, kunhan noudatetaan lakeja ja hyviä tapoja. Monet lintuharrastajat laskevat (keräävät) pinnoja. Elämänpinnat (elämän aikana havaitut lintulajit) ja vuodenpinnat (vuoden aikana havaitut lintulajit) lienevät ne yleisimmät.

Keskityn tässä tekstissä käsitteeseen ”vuodenpinna”. Minulle aikoinaan sukulaismiehet heti harrastukseni alussa opettivat elämän- ja vuodenpinnojen keruun merkityksen oman esimerkkinsä kautta. Arto ja Asko molemmat laskivat tarkkaan vuodenpinnat, ja elämänpinnat myös (Suomessa elämän aikana havaitut lajit). Enoni Arto piti tärkeänä, että oli havainnut vuoden aikana enemmän lajeja, kun on päiviä kulunut. Alkuvuoden aikana se onkin helppoa. Tammikuun loppuun mennessä pitää havaita yli 31 lajia, jotta pysyy tahdissa mukana, helmikuun loppuun mennessä 59, maaliskuun loppuun 90 ja niin edelleen. Mutta Arto kun asui Oulussa, ei hän kovien talvien aikana siellä pysynyt laji/päivä vauhdissa koko talvea, vaan putosi välillä pois, jatkaen laskemista kevään tultua.

Koko vuoden ei Suomessa pärjää siten, että vuoden aikana havaittuja lajeja olisi enemmän kuin päiviä. Vaikka Suomessa onkin havaittu yli 480 lajia kautta aikojen, ei kukaan ole havainnut yhden vuoden aikana yli 365 lajia. Mutta nykyään, kun talvet ovat lauhempia, pystyy havaitsemaan lajeja enemmän kuin päiviä tammikuun alusta aina lokakuulle saakka. Oma ennätykseni on 4.10. saakka (277 lajia).

260-270 lajia on määrä, johon ahkerasti retkeilevä, paikallisesti ja ajallisesti vaivaa näkevä ja lähialueella harvinaisuuksia bongaava lintuharrastaja pääsee kohtuullisella vaivalla. 300 lajiin pääsemiseksi saa jo käydä bongaamassa kauempanakin, eikä tämä ole helposti mahdollista työssäkäyvälle, eikä edullistakaan ja varsinkaan ekologista. Oma vuodenpinnaennätykseni on 282 lajia vuodelta 2023. Jotta pääsee tällaisiin tavoitteisiin, tulee suunnitella vuoden retket hyvin. Talvella tulee havaita tietyt talvilajit, keväällä tietyt ohimuuttavat lajit, kesällä käydä ainakin kerran Lapissa, kuunnella hyvin yölaulajia, syksyllä seurata kahlaajamuuttoa ym. Ja luonnollisesti bongata ne harvinaisuudet, joihin on mahdollisuus.

Lintubongarin tärkein pinnalista on puutelista, ja onkin tärkeää seurata vuodenpinnojen kertymistä koko vuoden ajan. Itse olen jakanut lajit viiteen eri kategoriaan:

1. Peruslaji, joka tulee, kun retkeilee normaalisti monipuolisesti hyvissä lintupaikoissa. Näitä listallani on 215 lajia. Sinisorsa, hiirihaukka, käpytikka, kiuru ja peippo ovat esimerkkejä peruslajeista.

2. Harvinaiset tai paikalliset peruslajit, joiden takia tulee nähdä hieman vaivaa, eli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Esimerkiksi kesäkuussa Lapista saa helposti paikallisia pesimälintuja, kuten kiirunan ja tunturikihun. (15 lajia)

3. Vuosittain todennäköisesti bongattavat pikkuharvinaisuudet, kuten amerikantavi, kattohaikara, niittysuohaukka, lampiviklo ja taigauunilintu. (35 lajia)

4. Harvinaiset lajit, joita Suomessa tavataan vuosittain, mutta ovat vähälukuisina tai kaukana esiintyvinä hankalasti bongattavia lajeja. Näitä ovat esimerkiksi punapäänarsku, kiljukotka, avosetti ja harjalintu. (25 lajia)

5. Suurharvinaisuudet, joita ei voi ennakoida.

Nämä neljä ensimmäistä kategoriaa kattavat yhteensä 290 lajia, joka toteutuessaan olisi hieno lajimäärä, ja olisi oma ennätykseni. Vuodet ovat erilaisia, ja usein joitakin tavallisiakin jää puuttumaan. Vuoden 2024 osalta pahimpia harvinaisten peruslajien puutteitani olivat etelänkiisla ja lapinpöllö, pikkuharvinaisuuksien osalta amerikantavi, niittysuohaukka ja isohaarahaukka, harvinaisuuksien osalta palsasirri ja mustakaularastas. Toisaalta sain neljä elämänpinnaa, siperiantavi, nokisorsa, pronssi-iibis ja pikkupajusirkku, joita en voinut ennakoida. Toki eri lintuharrastajat painottavat harvinaisuudet eri tavalla riippuen siitä missä ja milloin retkeilevät. Lintuasemilla oleskeleville syksyiset harvinaisuudet, kuten ruskouunilintu ja taigauunilintu ovat ehkäpä kakkoskategoriaa, minulle nelosta ja viitosta.

Tämän lisäksi peruslajien ja harvinaisten peruslajien kanssa täytyy havaitseminen myös suunnitella vuodenajoittain. Tietyt lajit on helpoin tavata talvella, tietyt kesällä.

Tulevissa blogeissa seuraamme vuodenpinnojen kertymistä tarkemmin kuukausittain.